Riista- ja kalatalouden keskusliitto odottaa valtakunnallisesti hyvää saalista torstaina alkaneella ravustuskaudella. Mertoihin toivotaan jäävän noin kymmenen miljoonaa saksiniekkaa.
Valitettavasti Pohjois-Pohjanmaalla ei ole syytä yhtyä iloisiin odotuksiin. Alueen suuret pääuomat, Oulujoki, Iijoki ja Kiiminkijoki, ovat tuottaneet hyvin vähän rapuja, mikä näkyy suoraan ravunpyyntiä harrastavien määrissä. Osaavat ravustajat löytävät saalista joistakin sivujoista ja muista pienvesistöistä, eikä niitä ole kovin paljon.
Vielä 1960--80-luvuilla ravustaminen oli suurelle joukolle jokivarsien asukkaita loppukesän juhlakausi, jolloin merrat täyttyivät täysmittaisista ravuista.
Osa harrastajista nautti saaliistaan itse, mutta monelle maaseudun asukkaalle ravustus oli hyvä keino saada lisäansioita.
Paluuta entiseen ei ole odotettavissa. Romahdus tuli, kun 1980-luvun lopulla joissamme alkoi levitä nopeasti rapurutto. Esimerkiksi Iijoen pääuomasta se hävitti muutamassa vuodessa ravut kokonaan.
Parissa vuosikymmenessä kanta ei ole palautunut ennalleen. Kun rapukanta on saatu johonkin palautettua istutusten avulla, rutto on muutaman vuoden päästä tuhonnut kannan uudestaan.
Osasyy ruton leviämiseen on monin paikoin rehottava salaravustus. Rutto etenee, kun pyydyksiä siirretään paikasta toiseen desinfioimatta.
Rutto ei ole ainoa rapukadon aiheuttaja. Eläin vaatii viihtyäkseen puhtaat vedet. Pohjois-Pohjanmaan joissa veden laatu on vuosikymmenten aikana huonontunut niin pahasti, että rapu ei tahdo niissä enää viihtyä. Oulun kalatalouskeskuksen mukaan maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto ovat happamoittaneet vesiä.