Pohjois-Suomessa on Oulu ja Rovaniemi. Kaksi yliopistokaupunkia liikuttelevat nuoria. Näin syksyllä Oulusta lähdetään lakioppiin Rovaniemelle. Rovaniemeltä tullaan Ouluun ryhtymään lääkäriksi.
Jos ihminen vietäisiin kenttätutkimusluontoisesti silmät sidottuna jomman kumman kaupungin keskustaan, hän arvaisi olinpaikkansa heti. Oulun ja Rovaniemen erottaa toisistaan äänen perusteella. Hajusta puhumattakaan.
Oulun kadulla kuulee, kuinka polkupyörän kettinki rasahtaa siirtyessään vaihteelta toiselle. Rovaniemellä ajellaan lähinnä taksilla, ja kyyti maksetaan tarvittaessa lounasseteleillä.
Tosin tiedetään, että kerran rovaniemeläinen oli polkenut pyörällä Koskikatua kypärättä alaspäin, mutta joutunut väistämään edessä avautunutta taksinovea viereisen gsm-shopin näyteikkunasta sisään.
Kun oululainen iloitsee kotijoukkueen menestyksestä liigatason jääkiekossa, niin Rovaniemellä viedään koura tuopin ympärille ja kirotaan divarissa jurnuttavan palloseuran luupäinen johtokunta.
Oulussa historiallisena tunnuksena on Toripolliisi. Patsat näyttää viereen sammuvan ihmisen katselukulmasta oluttynnyriltä ilman hanaa. Rovaniemellä vannotaan Jätkänpatsaan nimiin. Fuksiaisista palaava olettaa sen kuorivan parkkuuraudalla oman jalkansa orvaskettä.
Tasamaan Oulussa on kaikki palvelut paitsi hyppymäki, Rovaniemellä ei muuta ole kuin mäkihyppy.
Kokoerosta ja Oulun pienoisesta isoveliasenteesta huolimatta pohjoisen kaupungit muistuttavat toisiaan.
Oulun rantakatujen puutalot paloivat omituisina tuhopolttoina 1980-luvulla. Rovaniemellä liikuskeli 40 vuotta aiemmin saksalainen Huolimattomat Tupakoitsijat ry.
Molempia kaupunkeja yhdistävät uudet uhkat. Rapeasti hampaita totteleva perinneruoka kärkkäri saattaa kadota Oulusta kuoleman kitaan. Rössypottu jää kitumaan. Rovaniemeltä ei ole herran aikoihin saanut voin, veden ja vehnäjauhon jalointa liittoa, Ropsilaista. Kampanisu puolustaa toistaiseksi tonttiaan.
Oulussa olet nää, Rovaniemellä sie.