Utajärveläinen Pentti Korhonen etsii turhaan varastostaan maisteltavaksi viime satokauden juoksevaa horsmahunajaa. Pitkän linjan mehiläistarhaajan ja -kouluttajan on myönnettävä, että äkkimakea herkku on myyty loppuun viimeistä purnukkaa myöten.
"Ostan ja myyn edelleen kaiken Kainuussa tuotetun hunajan, mitä vain irti saan. Laadusta ollaan valmiita maksamaan, sillä vaikka myyn kaikkein kalleinta hunajaa, tavarasta on koko ajan pulaa. Kun asiakkaat kerran maistavat laatuhunajaa, halpoihin ja usein myrkkyjäämiä sisältäviin ulkomaisiin hunajiin ei enää kosketa", Korhonen vakuuttaa.
Korhonen sanoo saaneensa lopullisen vakuuden pohjoisen hunajan erinomaisuudesta, kun hän kuuli, kuinka Etelä-Suomen hunajantuottajat tuskailivat laatuhunajan tuomaa uhkaa.
"Siellä kokouksessa sanottiin, että jos Kainuun horsmahunaja pääsee kunnolla markkinoille, etelän rypsihunajan tuottajilla on edessä kovat ajat. Vähän likaisiakin keinoja markkinataistossa käytetty. On levitetty juttua, että horsmahunajan juoksevuus johtuisi siitä, että siihen on lisätty vettä. Tietenkään se ei pidä paikkaansa", Korhonen puuskahtaa.
300 kiloa hehtaarilta
Raaka-ainetta riittää pohjoisen hakkuuaukeilla ja pakettipelloilla. Hyvästä horsmikosta mehiläiset valmistavat kesässä jopa 300 kiloa hunajaa. Lisäaromia imaistaan usein marjojen kukista ja samalla huolehditaan kasvien pölytyksestä.
Pentti Korhonen arvelee yrityksen ja erehdyksen kautta löytäneensä reseptin, jolla osaavia mehiläistarhaajia voidaan kouluttaa. Talvi opiskellaan teoriaa ja ensimmäinen kesä käytäntöä yhdessä. Ala on herkkä ja liika innokkuus voi tulla kalliiksi.
"On tapauksia, joissa innokas mutta kokematon tarhuri on sijoittanut tuhansia euroja kymmeniin pesiin. Viimeistään talvella iskee sitten tuho ja vie kaiken. Kannattaa hakea ensin kunnon oppi ja ottaa taloudelliset riskit vasta sen jälkeen", Korhonen neuvoo.
Taudit kuten varroa-punkki uhkaavat mehiläisiä jo pohjoisessakin. Yhdyskuntien vointia pitää tarkkailla koko ajan ja hunajanäytteet on tutkittava säännöllisesti jokaisesta pesästä. Ogelmia syntyy myös, kun ostetaan yhdyskuntia tai kuningattaria, joiden alkuperä ei ole tiedossa.
"Melkoisiin tappajamehiläisiin olen paikoitellen törmännyt. Itse ostan kuningattaret Itävallasta, jossa on jo pitkään jalostettu lauhkeita mehiläisiä. Kun kuningatar on säyseää sukua, lapsistakin tulee lauhkeita", Korhonen tietää.
Pentti Korhonen laskee, että Pohjois-Suomeen mahtuisi hyvin ainakin tuhat mehiläistarhuria. Pääelinkeinoksi hunajan tuotannosta ei ole, mutta merkittävät lisäansiot sillä voi hankkia.