Tasan vuosi sitten kansakuntaa puhuttivat muutaman kuukauden perästä seuranneet vaalit. Poliittinen keskustelu kävi kuumana, vaikka varsinaiset vaalivankkurit ja -kopit eivät olleet vielä ehtineet Rotuaarille.
Vaalikamppailu oli lyhyt ja kiivas, ja sen seurauksista kamppailtiin pitkälle loppusyksyyn saakka. Keväällä muodostetun porvarihallituksen tielle tuli tämän tästä kiperiä tilanteita.
Pohjois-Suomen kansanedustajistossa ei valtavaa yllätystä koettu. Pääosin tutut kasvot keräsivät ääniä ja saivat jatkopestin. Jokunen nuorehko edustaja vaihtui toiseen nuorehkoon. Uusia edustajia kuitenkin saatiin, ja jokunen pullahti hieman katkeransävyisestikin ulos 200 parhaan joukosta.
Hallitusneuvottelut käytiin ripeästi, ja pohjoinen sai kolme ministeriä: kuhmolaisen Paula Lehtomäen (kesk.) ympäristöministeriksi, oululaisen Suvi Lindénin (kok.) viestintäministeriksi ja Keminmaan ketun Paavo Väyrysen (kesk.) ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi.
Salkut tuntuivat heppoisilta. Lehtomäen ympäristöministerin salkku tuntui painavimmalta, mutta hän jäi äitiyslomalle ja tuuraajaksi astui kymenlaaksolainen luomuviljelijä Kimmo Tiilikainen (kesk.).
Tiilikainen on hoitanut tehtävää jämerästi, mutta Lehtomäen pikaista paluuta töihin odotellaan. Siitä, milloin ministeri päättää äitiyslomansa, on tihkunut niukasti tietoja. Ympäristöministerin pesti on tässä maailmantilanteessa hyvin olennainen, joten sen pitkäjänteinen hoito on tärkeää. Silloin tulee kysymykseen mieluimmin mahdollisimman lyhyt tai mahdollisimman pitkä äitiysloma, ei mitään siltä väliltä.
Liikenneministeriö jaettiin tässä hallituksessa kahtia, ja Lindén sai kannettavakseen kevyemmän, viestintäministerin salkun. Oululaisministeri sai loppusyksystä hoidettavakseen harppauksen digitelevision aikaan, eikä selvinnyt siitä kompuroimatta. Vielä pahemmin sopassa on kompuroinut kuitenkin Yleisradio, eikä tilanne ole vieläkään selkiytynyt.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) yllätti nimittämällä ministereiksi vanhat sotaratsut Väyrysen ja ulkoministeri Ilkka Kanervan (kok.). Monen leuka loksahti, ja naurussakin oli pitelemistä kun uutinen kerrottiin. Samat leuat loksahtivat uudemman kerran, kun huomattiin, että miehethän ovat täysverisiä ammattilaisia työssään. Mikseivät tuollaisella kokemuksella olisi olleetkin.
Pohjoisen puolesta ei ole kovin terhakkaasti ehtinyt toimia yksikään kolmesta pohjoisen ministeristä. Meille niin ylen tärkeitä liikennehankkeita pohjoiseen saatiin hallitusohjelmassa vähän.
Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) väisteli, että tuleva liikennepoliittinen selonteko antaa pohjoiseenkin sitten enemmän. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen parin viikon takaiset lupailut Pohjanmaan radan kaksoisraiteen nopeuttamisesta viittaavat siihen suuntaan, että ministerin puheissa saattaa olla jotakin perääkin.
Surkuhupaisa tapaus koettiin viime syyskesällä, kun Vehviläinen ihmetteli, miksi Kuusamontien peruskorjauksen loppupätkä jää kesken, ja muutaman sadan metrin osuus rakennetaan kaksikaistaisena eikä nelikaistaisena, niin kuin pitäisi.
Tielaitos myönsi tehneensä suunnitteluvirheen, mutta kovalla vauhdilla valmistuva tieremontti toteutuu ilman korjausliikettä. Tosi ministeri olisi nakannut taskustaan puuttuvat rovot, vaikka kyseessä ei olekaan oma maakunta.
***
Oppositioon valahtaneet demarit alkoivat räksyttää automaatin lailla jopa sellaisista hallituksen päätöksistä, joita olivat olleet itse vähän aikaisemmin valmistelemassa.