Valtion työpaikkoja on vähennetty eniten Pohjois-Suomesta. Nyt on korkea aika nostattaa puoluerajat ylittävä henki työpaikkojen saamiseksi pohjoiseen.
Pääministeri Kalevi Sorsa (sd.) kutsui vuonna 1977 Espoon Korpilammelle talouselämän, etujärjestöjen ja poliittisen eliitin edustajat pohtimaan talouspolitiikan suuntaa. Paripäiväisen syystapaamisen seurauksena syntyi erityinen Korpilammen henki, suomalainen konsensus, joka johti eri ryhmien hedelmälliseen yhteistyöhön.
Vastaavaa kaivattaisiin nyt Pohjois-Suomessa, joka on auttamatta jäämässä talouden takapajulaksi. Valtio on tukenut kielteistä kehitystä politiikallaan. Valtion työpaikkojen väheneminen kymmenen viime vuoden aikana on kouraissut Pohjois-Suomea muuta maata kovemmalla kädellä.
Pohjoisen väen on rakennettava oma korpilampensa ja koottava kaikki poliittiset ja yhteiskunnalliset voimat pohtimaan, mitä voidaan tehdä yhdessä alueen hyväksi. Luonnonvarakeskuksen saamisesta Ouluun olisi hyvä lähteä liikkeelle.
Jotkut veistelevät, että siinä, missä Neuvostoliitto epäonnistui yrityksessään katkaista Suomi kahtia Oulun korkeudelta vuosina 1939–1944, siinä pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama monenkirjava hallitus näyttää onnistuvan.
Jos katsotaan valtion työpaikkojen kehitystä (Kaleva 4.3.), pohjoisen kurjistaminen on toki alkanut jo edellisten hallitusten aikana. Edes maan asuttamisesta peräkulmia myöten saarnaavan keskustan jauhot eivät ole tässä asiassa puhtaat.
Valtion työpaikat ovat vuosina 2000–2010 maakunnittain mitattuna vähentyneet eniten Lapissa, 1 084:llä. Toisena tulee Pohjois-Pohjanmaa 993:lla.
Parhaiten on sarkansa perannut Keski-Suomi, jossa työpaikkojen määrä on lisääntynyt 144:llä. Toiseksi yltää Satakunta.
Keski-Suomen ja samalla koko Suomen listalla ykkösenä on keskustan pitkäaikaisen ministerin Mauri Pekkarisen kotikaupunki Jyväskylä. Sinne valtio on suonut itselleen 774 uutta työpaikkaa.
Voitot ja tappiot on luettavissa osittain siitä, mitä on tapahtunut Puolustusvoimissa. Varuskunnan lakkautus on vienyt työpaikkoja yhdeltä paikkakunnalla ja toimintojen keskittäminen tuonut niitä toiselle.
Pohjois-Suomen kannalta merkittävää on ollut myös Metsähallituksessa, Rajavartiolaitoksessa ja tiehallinnossa tapahtuneet vähennykset. Suuria häviäjiä ovat olleet Oulun kaupungin lisäksi Suomussalmi Kainuusta, Inari Lapista ja Vaala Pohjois-Pohjanmaalta.
Valtion työpaikkojen menetykset ovat lähes poikkeuksetta johtaneet muun toiminnan näivettymiseen. Samalla on hävinnyt kauppoja, pankkeja, posteja, kouluja ja monia muita palveluita.
Oulun alueen kehitys vuosituhannen alussa oli hyvä. Tämä ilmeisesti aiheutti jonkinlaista itsetyytyväisyyttä ja johti siihen, että ote oman alueen edunvalvonnasta heikkeni. Toisaalta valtion suunnalla laskettiin pohjoisen pärjäävän omillaan.
Nyt tilanne on täysin toinen. Oulu ja iso osa muuta Pohjois-Suomea elää näivettävän rakennemuutoksen kourissa. Sen pysäyttämiseksi tarvitaan pohjoista korpilampea.