Kehysbudjetteihin siirtyminen on kerta kerralta kutistanut Pohjois-Suomeen tulevaa korvamerkittyä valtion rahaa. Valtiontalouden menokehykset vuosille 2008--2011 sisältävät myös niukasti alueisiin sidottuja hankkeita. Muutama erityisesti pohjoista lämmittävä kohde kehyksestä kuitenkin löytyy.
Kauan valmistellusta saamelaisten kulttuurikeskuksesta tehty periaatepäätös on merkittävä, vaikka sille varattiin vasta pieni määräraha vuodelle 2011. Aikataulu harmittaa saamelaisalueella, onhan keskusta suunniteltu jo vuodesta 2001 lähtien. Sen rakennuskustannuksiksi arvioidaan 8,5 miljoonaa euroa. Hanke ei jää pelkästään Suomen valtion rahoitettavaksi, vaan siihen on luvassa myös EU:n tukea.
Inariin suunniteltuun kulttuurikeskukseen kaavaillaan tiloja saamelaiskäräjille, kirjastolle sekä elokuva- ja lastenkulttuuritoiminnalle. Eritoten saamelaiskäräjät on toivonut hartaasti omia tiloja, ja niiden puheenjohtaja Pekka Aikio harmittelee viivästymistä. Hänestä hankkeen siirtäminen menokehyksen viimeiselle vuodelle kertoo siitä, ettei hallitus pidä pohjoisia hankkeita yhtä tärkeinä kuin pääkaupunkiseudun kohteita. Totuuden nimissä on kuitenkin lisättävä, että pääkaupunkiseudulla tehtiin merkittävä lykkäyspäätös, kun vuosikymmeniä odoteltuun kehärataan ei löytynytkään tässä vaiheessa rahaa.
Pohjoisessa ylikuumenemisen vaara ei varmaan ole yhtä suuri kuin etelässä, mutta monella muullakin taholla joudutaan huomaamaan, että hallitus pyrkii torjumaan inflaatiota pitämällä lähivuosien menoissa tiukkaa linjaa. Erityisesti rakentamisessa on havaittu kustannusten nopeaa nousua. Tärkeintä olikin saamelaiskulttuurikeskuksen pääsy menokehykseen.
Työttömyydestä raskaasti kärsineessä Kainuussa Talvivaaran suuri, kannattavaksi todettu kaivoshanke nostaa uskoa tulevaisuuteen. Kaivoksen tulo näkyy Kainuun kehittämisrahan nousuna vuosille 2010 ja 2011 yhteensä 8,7 miljoonalla eurolla. Valtio huolehtii kaivoksen perustamiseen liittyvistä liikenneyhteyksistä eli teistä ja rautatiestä. Yhteydet täytyy rakentaa kestämään kaivostoiminnan tarpeita ainakin 25 vuotta.
Myös pohjoisessa kiinnostaa puunkuljetusten varmistamiseksi perustienpitoon suunnattava kertaluontoinen 20 miljoonan euron panostus. Puutavararekkojen käyttämät tiet ovat pohjoisessa paikoitellen erittäin surkeassa kunnossa, kun tienpidon määrärahat ovat olleet pitkään niukkoja. Ehkäpä Venäjän kaavailemista puutulleista on paikoitellen kotimaassa näkyvää hyötyä.