Hallitusohjelman lupaus erillisestä Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelmasta on edennyt työryhmävaiheeseen. SDP on ottanut vetovastuun ohjelmasta nimetessään kansanedustaja Jouni Backmanin työryhmän vetäjäksi. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen esitti Pohjois-Suomelle erillistä ohjelmaa jo vaalikampanjan aikana.
Samalla on määritelty työryhmän tavoite. Sen tulee laatia ohjelma, joka ohjaa kansallisella ja EU:n rahoituksella tapahtuvaa alueellista kehittämistä Itä- ja Pohjois-Suomessa vuonna 2014 alkavalla ohjelmakaudella. Näin määriteltynä tavoite ei enää kuulostakaan kovin luovalta ja uudistusmieliseltä projektilta.
Työryhmän kokoonpano noudattaa yllätyksetöntä linjaa. Mukana on aluehallinto- ja kehitysviranomaisia, Pohjois- ja Itä-Suomessa toimivien tai operoivien yritysten toimitusjohtajia, muutama entinen tai nykyinen kunnanjohtaja, yliopistoihminen ja poliitikko.
Ajatus siitä, että työryhmissä pitäisi olla mahdollisimman erilaisen taustan omaavia ihmisiä ei näytä toteutuvan. Samankaltaiset kokoonpanot samantapaisissa työryhmissä on nähty jo useaan kertaan. Oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano on sentään pantu edustamaan teknokraattis-byrokraattista maailmaa ravisuttavaa vastavoimaa.
Oulun seudulta työryhmässä on yllättäen vain kaksi edustajaa. Lisäksi Itä-Suomi ja Pohjois-Suomi on niputettu samaan valmisteluun. Oulun intressit huutavat poissaolollaan, vaikka Oululta on vuosikausia edellytetty, että sen pitää toimia Pohjois-Suomen moottorina ja kehityksen veturina.
Hallitusohjelmaan kirjattu linjaus otettiin kesäkuussa Oulussa iloiten vastaan, kun näköpiirissä oli, että Oulu ei saa yhtään ministeriä. Pohjois-Suomen asioiden lohduteltiin olevan koko hallituksen asia.
Oululaisvaikuttajat kehottivat tuolloin, että Oulun pitää ottaa koppi ja tarjoutua ohjelmanteon moottoriksi ja pääpaikaksi. Näin ei ole tapahtunut. Valmistelu näkyy valuvan vahvasti Lappiin ja Itä-Suomeen.
Samalla vakuutettiin, että missään ei ole valmista pohjapaperia, jolle Pohjois-Suomi -ohjelma rakentuu, vaan pöytälaatikko on tyhjä. Pöytälaatikosta on kuitenkin löytynyt valmiita Lappi-työryhmän ja Itä-Suomen neuvottelukunnan valmistelemia papereita.
Alueelliset ongelmat jyrkentyvät lähivuosina. Elinkeino- ja aluerakenteen ylläpitäminen vaikeutuu väestön ikääntymisen takia. Toisaalta Pohjois-Suomen luonnonvaroilla on nykyään globaalia merkitystä. Talveen ja matkailuun liittyvien elinkeinojen merkitys korostuu. Barentsin alue on vielä hyödyntämätön alue.
Työryhmää on syytä varoittaa, että toimenpiteistä ei saa tulla pelkkää EU:n rakenneohjelmien työrukkasta, vaan työn pitää nousta uudelle tasolle.
Ohjelmat voidaan rustata ojennukseen, mutta luonnonvarojen ja ideoiden jalostaminen tuotteiksi ja työpaikoiksi vaatii pääomaa. On lupa odottaa, että työryhmän lopputuloksena on paljon konkretiaa, eikä vain jälleen kerran nippu paperia.