Pohjois-Suomi on Helsingin ohella toinen maamme taidekoulutuksen keskuksista. Yliopistotason taidekoulutusta voi opiskella Helsingin neljän erikoistuneen taidekorkeakoulun lisäksi Lapin yliopistossa. Musiikkikasvatukseen voi pätevöityä lisäksi Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa.
Ammattikorkeakoulutason kulttuurikoulutusta löytyy puolestaan pohjoisesta melkein joka maakunnasta ja toisen asteen mediakoulutusta kohta joka kuntayhtymästä.
Alan koulutuksen mustassa aukossakin eli Kainuussa alkoi tällä viikolla kulttuuriteollisuuden kolmivuotinen maisteriohjelma.
Taiteen tohtori Sam Inkinen näkee Pohjois-Suomessa hyviä mahdollisuuksia luovaa pörinään.
"Pohjoinen liitto toisi voimaa ja sitä tarpeellista kriittistä massaa etelän vastapainoksi", Inkinen ehdottaa.
Lapin yliopiston taiteen tiedekunnassa on noin tuhat opiskelijaa. Taideteollisessa korkeakoulussa opiskelijoita on noin 1 500. Pienin opiskelijamäärä on Teatterikorkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa.
Uusi luova luokka
Ajan henki puhuu nyt luovuuden ja kulttuurin puolesta. Kajaanissa maisterikoulutetuille luennoinut dosentti Sam Inkinen löytää heti leegion ajattelijoita, jotka vaahtoavat luovasta luokasta, elämysteollisuuden noususta, verkostoista ja innovaatioympäristöistä.
"Itse olen luonteeltani tämmöinen nomadi eli olen työskennellyt eri puolilla Suomea ja maailmaa. Monesti se otollisempi innovaatioympäristö löytyy jostakin muualta kuin ruuhka-Suomesta", Inkinen sanoo.
Myös kotoinen opetusministeriömme säestää globaaleja luovuuden trendejä. Hallitusohjelman mukaisesti saamme kohta luovuusstrategian. Osa sitä on juuri lausunnolla ollut taidepoliittinen periaatepäätös. Toiveiden tynnyriksikin kutsuttu ohjelma listaa runsaasti työtehtäviä, joihin tulevia taiteiden maistereita tarvitaan.
Jos periaatepäätös menee läpi, kulttuurin korkein koulutus saa jatkossakin valtion tukea.
"Koulutus on osoittautunut alueellisesti sellaiseksi investoinniksi, jonka vaikutus on hidas, mutta johon satsaaminen palaa varmimmin takaisin", Sam Inkinen tietää.
Työn riittävyys hirvittää
Usko alueelliseen elämysteollisuuteen on kova, mutta luvut kielivät vielä vahvan keskittymisen puolesta. Esimerkiksi Suomen taiteilijaseuran hallituksen jäsenistä vain yksi on Pohjois-Suomesta. Kuvataiteilija Mary-Jane Gregory Oulusta sanoo, että seura on huolissaan taiteilijoiden koulutusmäärien ja työllä toimeen tulemisen välisestä ristiriidasta.
"Se on hyvä, että taiteilija saa korkealaatuista koulutusta, mutta siinä ei ole mitään järkeä, että heitä valmistuu suoraan kortistoon", Gregory kiteyttää.
Pitäisikö taiteilijankin pärjätä globaaleilla taidemarkkinoilla? Opetusministeriö pyrkii tukemaan taiteilijoiden vientiponnisteluja, mutta Gregory lähtisi rakentamaan ensin kotipesää kuntoon.
"Entisessä kotimaassani yritykset saavat vähentää verotuksessa täysin taidehankintansa. Eikö sitä voisi kokeilla myös Suomessa? Nyt vähennyksiin kelpaa vain osa hankinnoista."
Taideopiskelijoiden sitoutuneisuudesta ja tasosta Mary-Jane Gregory on vakuuttunut. Rima Kuvataideakatemiaan, Taideteolliseen korkeakouluun tai Teatterikouluun on korkealla.
"Lääketieteelliseen tiedekuntaan on helpompi mennä opiskelemaan kuin taidekorkeakouluun", Gregory vertaa.
