Oulu Pohjois-Suomessa on pula psykologeista. Virkoja kunnissa on avoinna runsaasti, mutta hakijoita ei ole. Suomen psykologiliiton vastaavan psykologin Vesa Nevalaisen mukaan tilanne on alueellinen, sillä koulutuspaikkakunnilla on työttömiä psykologeja. Hän uskoo tilanteen helpottuvan pikkuhiljaa myös pohjoisessa, sillä yksityisen puolen työpaikat ovat vähentyneet.
"Yksityinen sektori ei vedä. Työ- ja organisaatiopsykologian puolella väkeä on jopa vähennetty. Yritykset eivät ole palkanneet uusia työntekijöitä, joten ei ole myöskään tarvittu psykologeja niitä valitsemaan. Yksityiset psykoterapeutit taas ovat olleet vaikeuksissa Kela-korvausten vähentämisen kanssa", hän toteaa.
Psykologien koulutusta on myös lisätty. Stakesin tilaston mukaan laillistettuja psykologeja vuonna1995 oli 3 200, vuonna 2002 luku oli noussut 4 400:ään.
"Etelä- ja Keski-Suomessa psykologien työllisyystilanne on niin valtavasti huonontunut, että se pakosta johtaa siihen, että ihmiset tulevat työn perässä pohjoiseen", Nevalainen toteaa.
Pienillä kunnilla
vaikeinta
Lapin lääninlääkärin Riitta Pölläsen mukaan eniten psykologipula heijastuu oppilashuoltoryhmissä.
"Tarkkaa lukua meillä ei ole, mutta psykologeja puuttuu monista kunnista", hän toteaa.
Oulun lääninlääkäri H. Tapani Hanhela on samoilla linjoilla. "Kalajoella on jouduttu turvautumaan ostopalveluihin. Kainuussa on täyttämättömiä virkoja ja keväällä psykologeja kaivattiin lisää myös Oulun yliopistolliseen sairaalaan", hän kertoo.
Hanhelan mukaan psykologien määrä on pysynyt Oulun läänissä vuosia suunnilleen samana, mutta sisäistä kiertoa tapahtuu. Psykologeja esimerkiksi siirtyy pieniltä paikkakunnilta suuremmille. Vajetta on varsinkin kriisityössä.
Hanhela korostaa psykologin työskentelyssä vertaistuen tärkeyttä. "Etenkin pienissä kunnissa psykologit jäävät työnkehänsä kanssa yksin. Töitä on paljon, eikä henkilöstömitoitus ole kohdallaan. Voi olla, että jos lähtee ainoaksi psykologiksi kuntaan, niin siinä äkkiä uupuu", hän toteaa.
Myös Nevalainen myöntää, että pienen paikkakunnan ainoana psykologina toimiminen saattaa tuntua liian haastavalta.
"Kyllähän se saattaa pelottaa, että omaan työhön kuuluvat kaikki sylivauvasta vanhukseen. Pienellä paikkakunnalla voi kuitenkin usein vaikuttaa työnsä sisältöön", hän toteaa.
Pelkkä palkka
ei riitä
Hanhela uskoo, että palkkauksella on merkitystä. Hänen mukaansa kunnissa psykologin työ on huonosti palkattua. Nevalaisen mukaan kunnat eivät juurikaan kilpaile palkkauksella.
"Tietenkin myös palkka vaikuttaa. Psykologit ovat kovia jatkokouluttautumaan, joten hyvä valtti voisi olla se, jos työnantaja kustantaa psykologille jonkin jatkokoulutuksen. Tällaisia mahdollisuuksia käytetään aivan liian vähän hyväksi". Nevalainen toteaa.
Ratkaisuksi on pohjoisessa mietitty myös psykologien muuntokoulutuksen järjestämistä Oulun yliopistossa.
"Meillä koulutetaan maailman eniten psykologeja suhteessa väestöön, joten koulutuksen määrää ei tule lisätä. Jos koulutettavien määrä pysyy samana, niin ei meillä psykologiliitossa ole väliä sille missä koulutetaan, kunhan koulutus on hyvää", Nevalainen sanoo.