Syksy tuo Pohjois-Suomeen jopa 20 000 turistimetsästäjää. Kaleva pyysi Metsähallitusta ja suurimpia yksittäisiä lupamyyjiä arvioimaan, kuinka paljon vierailevia metsästäjiä Oulun ja Lapin lääneissä liikkuu. Tulos osoitti metsästäjien pakkautuvan itään.
"Länsi-Lappiin mahtuisi melkein aina lisää metsästäjiä, mutta se ei ihmisiä kiinnosta. En tiedä, johtuuko se maisemista vai A.I. Järvisen eräkirjoista", Metsähallituksen erätalouspäällikkö Olavi Joensuu pohtii.
Metsähallitus myy idässä paikoin 90 prosenttia metsästysluvista, mutta lännessä myynti voi jäädä alle 50 prosentin. Yksin Kuusamon yhteismetsä myy joka syksy tuhat metsästyslupaa.
"Ehkä ihmiset haluavat samoille tutuille poluille tallaamaan", Olavi Joensuu arvelee.
Tämä kertoo myös metsästyksen muutoksesta. Ennen vierailevatkin metsästäjät olivat niin sanottuja erämiehiä, mutta nyt yli puolet heistä on retkeilijöitä, jotka haluavat palveluita: laavuja, nuotiopaikkoja ja mökkejä.
"Johtuneeko urbanisoitumisesta. Ei etsitä enää tervaskantoa vaan halutaan metsään valmiit polttopuut", Joensuu sanoo.
Turisteille viidennes riistasta
Sanana turistimetsästäjä saa pohjoissuomalaiset usein varpailleen. Olavi Joensuun mukaan termi on siksi huono, että puolet heistä on oikeasti entisiä paikkakuntalaisia. He ovat muuttaneet pois työn perässä, mutta palaavat syksyllä kotiseudulleen metsästämään. "Metsästyspaineesta vain viidesosa on turistien aiheuttamaa", hän laskee.
Riista- ja kalantutkimuksen selvitysten mukaan vierailevat metsästäjät saavat yhtä paljon saalista kuin paikallisetkin: 0,8 lintua päivässä. Erona on vain, että paikalliset metsästävät useammin. "Vierailijat tuntevat alueet aivan yhtä hyvin kuin paikallisetkin."
Turistimetsästäjät haluavat ampua kanalintuja tai hanhia. Ylä-Lappiin matkaa vuosittain noin 2 500 riekonmetsästäjää ja itärajan kuntiin vähintään 10 000 teeren, riekon, metson ja pyyn pyytäjää.
Suosituin metsästysaika alkaa 10. syyskuuta ja loppuu kuun viimeisenä lauantaina, jolloin alkaa hirvijahti.
Kiuruvedeltä hanhien perään
Poikkeuksen tekevät Liminganlahti, Hailuoto ja jonkin verran myös muut Perämeren rantapitäjät. Niihin tullaan metsästämään jo elokuussa vesilintuja, lähinnä hanhia.
Tänä syksynä Liminganlahden neljän kunnan alueelle myydään noin 800 lupaa, joista arviolta puolet menee muille kuin paikallisille metsästäjille. Vieraiden joukossa yksi kunta nousee yli muiden. "Suurin osa on Oulun ympäristöstä, mutta moni tulee Savosta, Kiuruvedeltä ja Kuopiosta", puheenjohtaja Sirkka Kyrö Lumijoen metsästysyhdistyksestä sanoo.
"Kiuruvedeltä käy aika paljon miehiä", toteaa myös puheenjohtaja Lauri Siltavirta Kempele-Oulunsalon riistanhoitoyhdistyksestä. Ei kahta ilman kolmatta. "Sieltä Pohjois-Savosta, Iisalmesta ja Kiuruvedeltä", kertoo sihteeri Juhani Hemmilä Hirvasniemen Erämiehistä. Hemmilä on asiaa hieman ihmetellytkin. "Se on kyllä kumma, kun se on järvistä seutua." Asia on selvitettävä suoraan Kiuruveden riistanhoitoyhdistyksestä. "Se on vuosikymmenten perinne. Kiuruvedellä on intohimoisia hanhenmetsästäjiä, ja meillä on täällä hirveän vähän hanhia", toiminnanohjaaja Toivo Karjalainen sanoo. "Sitten metsästäjät puhuvat tietysti niistä silkkipöksyuikkutansseista."
Hailuodossa käy Liminganlahtea enemmän turistimetsästäjiä, noin 500 syksyssä. "Jyväskylän ympäristöstä, Savosta ja ihan etelästäkin", sanoo Hailuodon metsästysseuran sihteeri Marjo Piekkola. Jokunen metsämies kuulee hanhen vastustamattoman kutsun Helsinkiin saakka.