Heti alkuun pitää kiittää Heidi Hautalaa, Bjarne Kallista, Henrik Laxia, Timo Soinia ja Arto Lahtea. He puhaltavat täysillä eteenpäin presidenttivaalikampanjassaan, vaikka lopputuloksena on häviävän pieni prosenttiosuus 15. tammikuuta käytävissä vaaleissa annettavista äänistä.
He kulkevat, puhuvat, kirjoittavat, antavat haastatteluja ja ottavat osaa vaalitentteihin, ikäviin ja sellaisiin, joissa heidän puheenvuorojensa määrä ja kesto on hyvin rajallinen.
Olisi perin ikävystyttävää, jos kisaa käytäisiin vain kärkikolmikon kesken. Tarja Halonen, Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö ovat väliin kuin perhetuttuja, jotka yrittävät väkisin lietsoa kinaa ystävysten välille.
Naapurukset Halonen ja Vanhanen tukevat toisiaan, kun Eurooppaan työn perässä lähtenyt entinen naapuri alkaa ärhennellä. Perhepiiristä on pyydetty pitämään pienempää suuta ja niinpä Niinistökin ikään kuin kuuluu joukkoon, vaikka väliin riskejä ottaakin.
Toki ja onneksi rakoa on viime päivinä tullut.
Vihreiden Heidi Hautala antaa täkyjä ajatella asioita uudenaikaisella tavalla. Kristillisdemokraattien Bjarne Kallis hauskuuttaa yleisöä, vaikka sutkaukset eivät aina ihan kohdalleen osukaan. Henrik Lax on väritön, mutta herrasmiehiä tarvitaan aina.
Perussuomalaisten Timo Soinin EU-vastaisuus väsyttää jo omiakin, mutta hauska mies tuo maisterisjätkä kyllä on. Viime metreillä mukaan päässeen, sitoutumattoman Arto Lahden rusetti on söpö.
En mitenkään voi ymmärtää, miten nuo viisi jaksaa tarpoa eteenpäin, mutta kun poliitikoksi ryhtyy, niin sitten ryhtyy. Asian toinen puoli on se, että puolueet haluavat profiloitua presidentinvaalissa. Oikein ajateltu.
Mutta miten menee vasemmistoliitto? Puolueen perustelut sille, ettei omalla ehdokkaalla lähdetty mukaan, olivat selkeät ja ymmärrettävät, mutta Halosen perässä kulkeminen on häivyttänyt puolueen pahasti taustalle.
Kehuja ansaitsevat myös kärkikolmikon edustajat. Pohjoissuomalaiset ovat kiitollisina panneet merkille, että Halosen, Vanhasen ja Niinistönkin mielestä elämää on myös Kehä III:n ulkopuolella.
Halonen järjesti ilmaiskonsertteja jo viime viikolla, eikä Vanhasen joukkojen tähtikaarti jäänyt yhtään sen huonommaksi. Sitä emme vielä tiedä, mitä Niinistön kampanjaväki on oululaisille keksinyt ensi perjantaiksi.
Alkukankeuden jälkeen on selvästi tunne, että vaalit ovat tulossa. Ennakkoäänestyksen vilkkaus kertoo sen, että kansa on kiinnostunut.
Mitä se tarkoittaa kullekin ehdokkaalle? Joko sitä, että Halosen kannattajat haluavat ratkaista pelin jo ensimmäisellä kierroksella tai sitä, että Vanhasen tukijat ovat rytinällä liikkeellä tai sitten sitä, että Niinistö kumppaneineen aikoo räjäyttää pankin.
Vielä yksi sana vaalitenteistä. Katsojaluvut todistavat, että Yleisradion Juho-Pekka Rantalan vetämiä tenttejä katsotaan enemmän kuin muita vaalikeskusteluja. Silti kansalaiset ovat poikkeuksellisen äkäisinä siitä, ettei toimittajalla ole käytöstapoja.
Mitä tästä oudosta yhtälöstä voisi päätellä? Sitä miettiköön jokainen tykönään, mutta yksi on varmaa: Leif Sallménin ja Pekka Oksalan aikoja on ollut ikävä jo pitkään. Näissä vaaleissa ikävä on vain yltynyt.
Viikon kuluttua ensimmäinen kierros on jo käyty. Kuka keräsi pinnat, koko kansan presidentti, tasavallan mittainen vai työväen presidentti? Ai, mutta kuka olikaan kuka?