Suomen peliteollisuuden keskittymä nousee Pohjois-Suomeen, uskoo Oulun yliopiston professori, pelitutkija Tony Manninen. Hän näkee, että peliteollisuudesta tulee koko Pohjois-Suomen uusi lippulaiva aivan samalla tavalla kuin it-buumi nosti Oulun maineeseen ja kukoistukseen.
- Minua ärsyttää, että aina pitää katsella, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. On huomattavasti mukavampaa tehdä omasta ruohosta vihreä ja kehittää pelialan keskus tänne pohjoiseen, mies sanoo vakavasti.
Vaikka visio on Mannisen, hänen mukaansa kyse on yhteisestä ponnistuksesta.
- Jos Pohjois-Suomen oppilaitosten koulutuksesta viidennes suunnattaisiin peliteollisuutta ajatellen, siitä tulisi äkkiä sellaiset volyymit, ettei ulkomailla sitä edes uskottaisi, Manninen sanoo.
Koulutus onkin avainsana, jotta visiot muuttuvat teoiksi ja sitä kautta työpaikoiksi sekä liiketoiminnaksi. Jo nyt ala työllistää kaikki kynnelle kykenevät.
Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella professorin virkatyönsä ohella Tony Manninen on suunnitellut kaksivuotisen maisteriohjelman, jonne ensimmäiset opiskelijat otetaan ehkä jo ensi syksynä. Koulutuksen aloittaminen on enää opetusministeriön luvista ja rahoista kiinni.
- Vähän hermostuttaa, miten tässä käy. Koulutusohjelma piti alkaa jo vuosi sitten, mutta silloin emme saaneet myönteistä päätöstä. Jos saamme luvat keväällä, meillä on kova työ pistää koulutusohjelma käyntiin muutamassa kuukaudessa. Oppilaiden hakukin pitäisi aloittaa keväällä, Manninen sanoo.
Suunnitellussa koulutusohjelmassa yhdistetään sujuvasti Oulun ja Lapin yliopistojen vahvuuksia. Osa opetuksesta tulee ammattikorkeakoulun puolelta. Pelien tekeminen on käsityötä, jossa tarvitaan monenlaista osaamista; tekniikkaa ja luovuutta.
- Periaatteelliset keskustelut yliopistojen välillä on jo käyty, ja nyt pitäisi päästä tositoimiin.
Intialaista osaamista Suomeen
Mannisen mukaan peliala työllistää tulevaisuudessa paljon enemmän, mitä alalle saadaan väkeä. Tämä on saanut miehen katsomaan myös sinne, minne suomalaiset yritykset katsovat eli halvemman tuotannon maihin Intiaan ja Kiinaan.
- Olen miettinyt, miten me saisimme Aasiasta porukkaa tänne rikastuttamaan työtämme, Manninen sanoo.
Asenneongelma hiertää rahoittajien uskoa ja rohkeutta
Vielä hetken ajan peliteollisuudessa suomalaisuudella on etulyöntiasema. Mannisen mukaan suomalaisilla on intialaisia parempi kyky sietää riskejä ja epävarmuutta sekä suhtautua asioihin luovalla otteella. Ne ovat ominaisuuksia, joita suhteellisen uudella alalla tarvitaan.
- Seuraava vedenjakaja on se, että Intiasta tulee ihmisiä, jotka toimivat samalla tavalla. Silloin meidän on tehtävä työnjako, mitä tehdään täällä Suomessa, mitä Intiassa. Lisäksi meidän on keksittävä jotain uutta, että pärjäämme, pelitutkija tietää.
Asenneongelma ja tietämättömyys
Suomessa peliteollisuus kasvaa kansainvälisesti nopeinten. Siltikin ala kärsii uskottavuuden puutteesta. Rahoittajat eivät lähde mukaan, sillä heistä pelit ovat lasten juttuja, puuhastelua, joka ei käy oikeasta työstä.
- Pelit on leimattu. Ne koetaan sisältöpuolen liiketoimintana, jossa uskottavuutta on vain lehdillä tai radiolla. Totuushan on, että peleistä puolet on sisältöä mutta puolet it-alan teollisuutta. Sehän on jo nyt varsin hyväksyttyä liiketoimintaa, Manninen naurahtaa.