Rovaniemi Pohjois-Suomen sairaaloissa on noin 150 erikoislääkärin vaje. Lääkäripula koettelee pääsääntöisesti alueen keskussairaaloita ja aluesairaaloita. Lapin sairaanhoitopiirissä on 30 erikoislääkärin virkaa täyttämättä, kun sen sijaan Oulun yliopistollisessa sairaalassa on vain muutamia. Äskettäin perustettuun neurologin virkaan on etsitty hoitajaa tuloksetta. Suuren kasvukeskuksen sisällä toimiva Oulun yliopistollinen sairaala on yleensäkin saanut lääkärityövoimaa tarpeekseen panostamalla rekrytointiin, koulutuksen laatuun ja viihtyisään työilmapiiriin.
Lapin sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Eva Salomaa pitää 30 erikoislääkärin vajeesta huolimatta sairaanhoitopiirin tilannetta vielä kohtuullisena. Vaje on myös alakohtaista, sisätaudeissa ja kirurgiassa on lähes täysi miehitys. Vajaaksi jääneillä alueilla on tehtävät hoidettu erikoistuvilla, eurolääkäreillä ja vähäisessä määrin keikkalääkäreillä. Lähiaikoina lastenlääkäreitä ja naistentautien erikoislääkäreitä on kuitenkin lähdössä eläkkeelle. Salomaa ei lähde arvuuttelemaan seurauksia, kummankin alan erikoislääkäreistä kun on pulaa.
Suomen Kuntaliiton viime syksyisen selvityksen mukaan koko maassa oli 911 erikoislääkärin vaje. Se on huomattavasti terveyskeskuslääkärivajetta suurempi. Tilanteessa on tapahtunut vuoden aikana vain lievää helpotusta. Huutavin pula on edelleenkin psykiatreista ja sitä luonnehditaan jopa krooniseksi. Erikoislääkärivajeesta kolmannes koskee psykiatreja. Lasten ja nuorten lisääntyneen pahoinvoinnin seurauksena lastenpsykiatristen palvelujen tarve kasvaa, mutta tällä vuosikymmenelläkään heitä ei kouluteta nykyisiin ja uusiin virkoihin tarvittavaa määrää.
Erikoislääkäripulaan ei näytä tämän vuosikymmenen aikana tulevan juurikaan helpotusta. Yksittäisissä sairaaloissa tilanne tosin saattaa muuttua ratkaisevasti ja nopeastikin, jos esimerkiksi aviopari-lääkärit hakeutuvat samaan keskussairaalaan.
Kehittämispäällikkö Heikki Punnonen Suomen Kuntaliitosta odottaa sairaaloiden nostavan lääkäripulan yhdeksi keskeisimmistä asioista, joka tulee hoitaa. Sairaaloita ei rasita ainoastaan lääkäripula, vaan pulaa on näkyvissä myös muusta sairaalahenkilökunnasta. Nuoria lääkäreitä valmistuu eläkkeelle lähtijöiden määrää verrattuna vain vähän enemmän, joten jo syntynyttä vajetta ei vuosienkaan aikana saada nopeasti kiinni. Suuria ikäluokkia edustavien lääkäreiden hakeutumiseen osa-aikaeläkkeelle on sairaaloissa suhtauduttu yleensä myönteisesti, koska sillä ratkaisulla halutaan pidentää heidän työssäoloaikaansa. Toisaalta osa-aikaeläkkeellä olevalle joudutaan yleensä ottamaan sijainen.
Eläköitymisen lisäksi erikoislääkäreitä on hakeutunut yksityisvastaanotolle, kuntoutuslaitoksiin, lääketehtaisiin, vakuutusyhtiöihin ja tutkijoiksi. Lääkäreiden hakeutumista pois sairaalatyöstä osoittaa sekin, että Suomen lääkäriliiton kansainvälisen sihteerin paikkaa tavoitteli 15 koulutettua lääkäriä.
Tuhannen lääkärin vajetta niin johtajaylilääkäri Salomaa kuin kehittämispäällikkö Heikki Punnonenkin pitävät koulutuspolitiikassa viime vuosikymmenellä tehdyn virheen seurauksena. Vaikka nyt koulutettaisiinkin riittävä määrä, lääkärivaje on jo olemassa. Salomaa arvelee, että palkkaus ja työn rasittavuus vaikeuttavat alalle hakeutumista. Lääkärin työ ei ole ehkä enää nuorelle sukupolvelle niin usein kutsumusammatti kuin se oli joskus aikaisemmin.
Sairaalat joutuvat Punnosen mukaan kiinnittämään huomiota työolosuhteisiin, joissa lääkärit viihtyvät. Näitä ratkaisuja haetaan päivystysten keskittämisestä, päiväkirurgian lisäämisestä sekä esimerkiksi sairaslomatodistusten kirjoittamisen siirtämisestä sairaanhoitajille flunssatapauksissa.
Maakuntaan oppimaan vastuuta
Hajautetulla koulutusmallilla uskotaan olevan vaikutuksia keskussairaaloiden erikoislääkäripulaan. Kun aikaisemmin erikoistuvat lääkärit tekivät tietyn osan työharjoittelustaan keskussairaaloissa, uudessa mallissa keskussairaaloissa tapahtuu puolet harjoittelusta. Poikkeukset sallitaan kapeilla erikoisaloilla, joissa ei ole harjoittelumahdollisuutta yliopistosairaalan ulkopuolella.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Lauri Nuutinen pitää kehitystä oikeana. Mennessään erikoistumaan keskussairaaloihin nuoret lääkärit saattavat huomata, että sielläkin on hyviä työpaikkoja ja se saattaa edesauttaa jäämistä sinne.. Muutoinkin irrottautuminen yliopistosairaalan konsultoivasta ja kokemusrikkaasta ympäristöstä saattaa olla nuorelle lääkärille hyväksi. Keskussairaalassa käytännön toimenpiteissä lääkäri joutuu ottamaan enemmän vastuuta, kun kokeneet kollegat eivät ole joka käänteessä selän takana. Ensimmäiset opiskeluryhmät sisätaudeissa ja kirurgiassa ovat jo Kainuun keskussairaalassa. Nuutisen mukaan vastaavaa toimintaa on tarkoitus viedä muihinkin alueen keskussairaaloihin.
Hajautetulla mallilla on Nuutisen mielestä myös vaaransakin. Hajautettu malli ei saisi johtaa kuitenkaan siihen, että erikoistuvat lääkärit eivät harjoittelupaikkojen rajallisuudesta johtuen ryhdy etsimään paikkaa Pohjois-Suomen ulkopuolelta. Niinpä erikoistuville lääkäreille pitäisi sallia mahdollisuus harjoitella myös Oulussa, jossa yliopistosairaala on samalla myös keskus-ja aluesairaala.
Professuuri pelastajaksi
Kroonista psykiatripulaa Muurolan sairaalassa helpottaakseen Lapin sairaanhoitopiiri on saanut hankituksi alan professuurin. Käytännössä se merkitsee johtajaylilääkäri Salomaan mukaan sitä, että psykiatriaan erikoistuvat lääkärit ovat koko erikoistumisaikansa Muurolan sairaalassa. Sairaanhoitopiirissä toivotaan, että erikoistuvat jäisivät valmistuttuaankin sairaalan palvelukseen. Neljästä erikoistuvasta lääkäristä kolme on lappilaislähtöistä.
Psykiatrian professuuri on vaatinut sairaanhoitopiiriltä lisäpanostuksia, mutta se on katsottu sen arvoiseksi. Ratkaisu on keskussairaalassa tehtynä ainutlaatuinen. Sitä hyödyntää myös Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri saadakseen alan erikoislääkäreitä Keroputaan sairaalan .
Salomaa pitää ratkaisua merkittävänä parannuksena psykiatrian lääkäritilanteeseen. Sairaanhoitopiirin yhdeksästä psykiatrin virasta on nytkin vakinaisesti hoitamatta kuusi.