Pohjois-Suomessa voidaan kaivovettä juoda yleisesti ottaen turvallisin mielin, sillä terveydelle haitallisten aineiden määrät ovat satunnaisia ja pieniä.
Geologian tutkimuskeskuksen tuhannen kaivon tutkimus antaa kokonaiskuvan haja-asutusalueen talousvetenä käytettävien kaivovesien laadusta vuosituhannen vaihteesta. Tutkimus paljastaa, että kaivojen kunto on parantunut kymmenessä vuodessa ja Pohjois-Suomessa kaivoveden laatu on hyvää. Ihmisen oman toiminnan vaikutus näkyy esimerkiksi nitraattipitoisuuksien vähentymisenä.
Happamuus ongelmana
rengaskaivoissa
Eurooppalaisen mittapuun mukaan Suomen kaivovedet ovat puhtaita, vaikkakin happamia ja humuspitoisia. Happamuus on edelleen yleinen ongelma rengaskaivoissa. Suuri humuspitoisuus ja siihen liittyvät korkeat rauta- ja alumiinipitoisuudet ovat toinen matalien yksityiskaivojen laatuongelma.
Vuosikymmenen takaisten kaivovesitutkimusten jälkeen vesianalyyttiset menetelmät ovat kehittyneet niin, että nyt on saatu tietoa monesta sellaisesta alkuaineesta, joista ei ole ennen saatu kattavaa tietoa. Näitä ovat jodidi, bromidi, barium, litium, rubidium, arseeni, antimoni, beryllium, tallium, tina ja torium.
Uutta tietoa on valtiongeokemisti Pertti Lahermon mukaan saatu myös hapen ja vedyn stabiileista isotoopeista.
Kaivovettä tutkittiin tuhannesta rengas- ja porokaivosta ja niistä yli pari sataa oli Pohjois-Suomesta. Porakaivojen yleistyessä kallioperästä lähtöisin oleviin luontaisiin haitta-aineksiin on alettu kiinnittää huomiota.
Geologisista lähteistä peräisin olevan fluoridin, arseenin, nikkelin, radonin ja uraanin sallitut tai suositellut enimmäispitoisuudet ylittyivät monin paikoin. Radonin suositeltava enimmäispitoisuus ylittyi usein Etelä-Suomen graniittiseen kallioperään tehtyjen porokaivojen vedestä.
Luuston ja hampaiden terveydelle tärkeässä fluoridissa tavattiin kohonneita arvoja paikoin Rovaniemen ympäristössä, Utsjoella Vainionpään alueella, Sodankylän Porovaarassa ja Nattasen seutuvilla, mutta yksikään Pohjois-Suomesta otettu näyte ei ylittänyt suositusta, 1,5 milligrammaa litrassa.
Arseeni ei Lahermon mukaan ole ongelma Pohjois-Suomessa. Kittilän Saosjärven lähdevesissä on sen sijaan tavattu korkeita arseenipitoisuuksia, mutta kun niitä ei käytetä jatkuvasti, ne eivät muodosta terveydellistä ongelmaa. Suositusraja arseenissa on 10 mikrogrammaa litrassa, mutta lähdevesissä sitä on tavattu 36,2 mikrogrammaa. Arseeni liittyy alueisiin,.joissa on kultaesiintymiä.
Geologiseen ympäristöön liittyvästä nikkelistä on Oulun seudulla tavattu jonkun verran kohonneita arvoja, ja niistä osa johtuu vesiputkistoista.