Kun kaivosyhtiö LKAB aivastaa, Kiiruna vilustuu, kuuluu pohjoisruotsalainen sanonta. Aie siirtää Kiirunan keskusta uusille sijoille kertoo, kuinka tärkeää kaivostoiminta Ruotsille yhä on.
Noin 25 000 asukkaan Kiiruna ei ole ollut kovin tunnettu paikka kuin Ruotsissa ja sen lähinaapureissa. Juuri kaamoksen yli päässyt pikkukaupunki on kuitenkin noussut äkkiä suoranaiseen maailmanmaineeseen. Napapiirin pohjoispuolella sijaitsevan Kiirunan asukkaita ja virkamiehiä ovat viime päivinä saapuneet haastattelemaan toimittajat eri puolilta Eurooppaa, jopa Pohjois-Amerikasta asti.
Se ei ole ihme, sillä se mitä Kiirunassa tulevina vuosina tapahtuu, on hyvin epätavallista: kaupunki aikoo siirtää keskustaansa kilometrikaupalla uuteen paikkaan, turvaan laajenevan kaivoksen päältä. Kiirunan kaupunginvaltuusto teki asiasta päätöksen viime maanantaina. Nykyisiä taloja puretaan kymmeniä, ja uusia rakennetaan tilalle toisaalle. Samoin edessä on mittava teiden ja rautatien rakennusurakka.
Todellinen spektaakkeli nähdään siinä vaiheessa, jos suunnitelma kaupungintalon siirtämisestä yhtenä kappaleena toteutetaan. Silloin on edessä uusi toimittajavirta Pohjois-Ruotsiin ja raporttien aiheena ilmatyynyjen päällä liikkuva arvorakennus.
Kaivokset Kiirunassa ja Jällivaaran seudulla ovat Ruotsin vaurauden peruspilareita. Erityisesti Pohjois-Ruotsi näyttäisi nyt aivan toisenlaiselta, jos aluetta ei olisi siunattu rikkailla rautaesiintymillä. Kiirunan jättihanke osoittaa selvästi sen, kuinka tärkeitä pohjoisen kaivokset maalle yhä ovat.
Alueen kaivannaisteollisuudesta on hyötynyt myös Suomi. Edelleenkin noilla kahdella kaivospaikkakunnalla käy töissä väkeä myös Suomen puolelta. Jällivaaran Malmbergetistä myös tuodaan junalla ja laivalla raaka-ainetta Raahen terästehtaalle. Jos kaivostoiminta Kiirunassa ja Jällivaarassa jatkuu tästä eteenkinpäin, osa hedelmistä korjataan vastaisuudessakin Suomessa.
Kiirunan keskustaa koskevan suuroperaation voi kaataa enää kiista rahasta. Työn kustannukset ovat mittavat. Puhutaan vähintään paristasadasta miljoonasta eurosta. Mahdollisia maksajia ovat Kiirunan kaupunki, Ruotsin valtio ja kaivostoimintaa harjoittava valtionyhtiö LKAB.
Se on jo käynyt selväksi, että jos Kiirunan kaupungin kassaan pitää turvautua, sen pohja alkaa paistaa jo töiden alkuvaiheissa. Siksi katseet ovat kääntyneet LKAB:hen ja Ruotsin valtioon. Kaivosyhtiö on poliittisten päättäjien rinnalla alueen todellinen mahtitekijä. Jos LKAB aivastaa, Kiiruna vilustuu, kuuluu sanonta. Yhtiölle kaivostoiminnan laajeneminen ja keskustan siirto tietäisi ensi vaiheessa suuria kuluja, mutta ennen pitkää saldo kääntyisi plussalle. On selvää, että ainakin LKAB:n rahaa hankkeessa tullaan polttamaan.
Kiinnostavaa on sen sijaan nähdä, antaako Ruotsin porvarihallitus hankkeelle tukea. Tuoreissa lausunnoissaan pääministeri Fredrik Reinfeldt on suhtautunut hyvin nihkeästi valtion suoraan osallistumiseen siirtokustannuksiin. Hän näyttää sysäävän vastuuta ennen kaikkea LKAB:lle.
Pohjois-Ruotsi on vanhastaan ollut demarien ja muun vasemmiston tukialuetta. Valtion rahojen panostus Kiirunan suurhankkeeseen saattaa porvarihallituksesta tuntua vanhanaikaiselta aluepolitiikalta. Olisi kuitenkin erikoista, jos valtio ei muuten kuin omistamansa yhtiön kautta olisi maan pohjoisosalle ensiarvoisessa hankkeessa mukana. Kun kaupungin muutto on vuosien mittainen urakka, voivat seuraavat hallitukset olla asiassa jo toisilla linjoilla kuin nykyinen koalitio.