Raahe Hirvien taimikoille aiheuttaminen rahallisten vahinkojen määrä on pysynyt korkealla.
Pohjois-Pohjanmaalla metsäkeskuksen vuonna 2002 tekemien tuhoarviointien perusteella yksityismetsänomistajille maksetaan 391 000 euroa korvauksia. Maanomistajien omavastuuosuus oli yli 44 000 euroa.
Vahinkoja maksetaan 181 metsänomistajalle 1 079 hehtaarin alalta. Viranomaispäällikkö Heikki Vähätalo metsäkeskuksesta kertoo, että vahinkoarvioiden lukumäärä, vahinkoalueiden kokonaisala ja korvausmäärä ovat edellisvuoden tasolla, mutta alueellisesti tilanne on muuttunut.
Kuusamossa eniten tuhoja
Eniten hirvituhoja oli Kuusamossa, jossa tuhoala oli 114 hehtaaria. Yli sadan hehtaarin tuhoaloihin päästiin Pudasjärvellä ja Pyhäjoella.
Selvimmin vahingot lisääntyivät Kiimingissä, Merijärvellä, Rantsilassa, Utajärvellä, Haapavedellä ja Pyhäjärvellä.
Metsäkeskus ja metsänomistajat ovat huolissaan hirvikannan viime aikaisesta voimakkaasta kasvusta. Kun vuonna 1998 hirvivahinkojen suuruudeksi arvioitiin 33 000 euroksi, niin nyt lähestytään jo 400 000 euron vahinkoja.
Päättyneen hirvenmetsästyskauden jälkeen vahingot eivät maakunnasta saatujen tietojen perusteella ainakaan vähene.
"Tänä vuonna kanta jäi nykyiselleen tai todennäköisesti hieman kasvoi. Hirvikanta on edelleen varsin suuri ainakin paikoittain. Hirvikantaa tulisi vähentää eli kaatolupia ja -määrää olisi syytä kasvattaa. Minulla on sellainen käsitys, että näin on myös tapahtumassa."
Pohjoisessa jäätiin tavoitteista
Oulun riistanhoitopiirissä ammuttiin Metsästäjäin Keskusjärjestön tilaston mukaan selvästi eniten hirviä. Vaikka kaatomäärä nousee 3 000 tuhannella hirvellä yli 12 000 eläimeen, jäi hirvikanta edelleen liian suureksi.
"Voi sanoa, että koko Pohjois-Suomessa jäätiin tavoitteista huomattavasti. Kannan kasvu saatiin pysähtymään, mutta sitä ei pystytty laskemaan. Meidänkin piirin alueella se paikoin jopa kasvaa", riistapäällikkö Keijo Kapiainen Oulun riistanhoitopiiristä kertoo.
Kapiaisen mukaan kanta kasvoi Koillismaalla, mutta se on edelleen voimakas esimerkiksi Pyhäjoella, jossa kaatolupamääräkin on nykyisellään jo aika korkea.
Yksi keskeinen ongelma lupamääristä päätettäessä on se, etteivät nykyiset arviointimenetelmät yksinkertaisesti ole riittävän tarkkoja.
Toisaalta kun lupamäärät ovat jo nyt niin suuria, puuttuu viranomaisiltakin rohkeus myöntää riittävästi lupia. Kapiainen muistuttaa, että on aina pidettävä huolta siitä, ettei kanta myöskään käänny liian pieneksi.
"Ensi vuonna piirissä pitäisi olla rohkeutta lupien määrän nostamiseen. Uskon, että yhteisymmärrys löytyy."
Pyhäjoella toivotaan lisää kaatolupia
MTK-Pyhäjoen puheenjohtaja Ari Pirkola ja varapuheenjohtaja Leevi Koskela kertovat hirvikannan lähes räjähtäneen alueella käsiin.
Kahtena peräkkäisenä vuotena lupamäärää on laskettu anotusta kymmenellä prosentilla. Määrä ei sinänsä ole suuri, mutta se on kertautunut oletettua nopeammin.
"Tämä tilanne yllätti hirviporukat ja viljelijätkin. En olisi uskonut, että eläinkannan kasvu olisi näin rajua. Täytyy toki myöntää, ettei riistanhoitopiirin osakaan tässä ole helppo ollut", Pirkola myöntää.
Koskelan mielestä paineita lupamäärän nostamiseen Pyhäjoella varmasti on. MTK-Pyhäjoki on asiasta myös kirjelmöinyt suoraan riistanhoitopiiriin.
"Toivomme, että lupien lisäämiseen myönnyttäisiin reilusti. Ei hirviä ole tarkoitus pyytää viimeiseen eläimeen saakka, sillä hirvi kuuluu ehdottomasti suomalaiseen luontoon. Se on luonnossa komea eläin, mutta kohtuus kaikessa", puheenjohtaja Ari Pirkola pohtii.