Ruuhka-Suomi sijaitsi 6 000 vuotta sitten aivan muualla kuin tänä päivänä. Kivikauden Suomessa väestö oli keskittynyt Pohjois-Pohjanmaan jokivarsille - alueille, joilla nykyään painiskellaan taloudellisten vaikeuksien ja muuttotappioiden kanssa.
Pohjois-Suomen arkeologiseen tutkimukseen ja alueen elämään kivikaudella pääsee käsiksi Yli-Iin arkeologisessa toimintakeskuksessa, Kierikissä, Iijoen pohjoisrannalla.
Lukuisten muinaisjäännösten liepeille rakennettu Kierikki pitää sisällään paitsi mielenkiintoisen näyttelyn myös kivikauden asuinpaikkoja esittelevän ulkoreitistön. Molempiin tutustumalla on mahdollista loikata kunnon aikahyppy tuhansien vuosien taakse.
Rivitaloja jo kivikaudella
Kierikissä paljastuu, että muinaisten lajitoveriemme elämä ei ollut lopulta kovinkaan erilaista kuin meidän arkemme: ihmiset olivat koko lailla samannäköisiä kuin mekin, kävivät kauppaa ja, yllättävää kyllä, asuivat rivitaloissa.
"Aiemmin luultiin, että suomalaiset asuivat kivikaudella hyvin kevytrakenteisissa taloissa. Nyt on kuitenkin selvillä, että ihmiset majailivat perinteisten kota-asumusten sijaan hirsitaloissa", Kierikkikeskuksen suunnittelija Patrik Franzén valaisee.
Talojen rakentaminen vaati jonkinmoista yhteiskuntaa, ja kivikauden suomalaiset osasivat ainakin organisoida työnjaon. Tästä todisteena on se, että Kierikin ympäristöstä on löydetty pisimmillään 64-metrisen hirsisen rivitalon pohja.
"Kivikautisen rivitalon kattojen tiivistämiseen menee satoja neliöitä tuohta, jota saa vain mahlan juoksun aikaan. Tietyn porukan on siis pitänyt olla tiettynä aikana tuohen keruussa. Järjestelyn on täytynyt pelata ja yhteistyön toimia", Franzén pohtii.
Mammutinhammas palasi Yli-Iihin
Reilun 30 esihistoriallisen asuinpainanteen lisäksi Kierikkikeskuksessa on nähtävillä mukava määrä kivikauden esineistöä ja muita löytöjä. Yli-Iihin on saatu muun muassa Suomen ensimmäinen mammuttilöytö, mammutinhammas. Hammas löytyi 250 vuotta sitten Kierikin seudulta. Se toimitettiin silloiseen Suomen pääkaupunkiin Tukholmaan, mistä löytö saatiin hiljattain takaisin lähtösijoilleen.
Näyttelyssä on paljon alueen asukkaiden mailtaan löytämiä esineitä. Patrik Franzén toivoo, että jokainen löytö saadaan talteen ja kannustaa ihmisiä kulkemaan luonnossa valppaina.
"Kuka tahansa voi löytää vaikkapa kivikautisen kylän, jos tietää vähänkään niiden ominaispiirteistä."
Periaatteessa esihistoriallisiin merkkeihin törmäämisen todennäköisyys on suuri, sillä enin osa Suomen arkeologisista löydöistä on vielä piilossa. Vain muutama prosentti esimerkiksi kivikauden esineistöstä ja asuinpaikoista on löydetty. Erityistä kunniaa saisi se, joka löytäisi Pohjanmaalta kalliopiirroksen.
"Täällä ei ole havaittu vielä ainuttakaan kalliopiirrosta. Myös paljon kalliomaalauksia on löytymättä, Franzén vinkkaa harrasteleville sammalenkaivelijoille."
Ei Yli-Iitä ilman Kierikkiä
Kierikkikeskus on ollut piristeruiske Yli-Iin matkailulle ja koko kunnalle. Kierikin johtajan Leena Lehtisen äänessä ei ole tippaakaan omahyväisyyttä, kun hän toteaa tosiasian: ilman Kierikkiä kukaan ei tietäisi Yli-Iistä mitään.
"Eihän täällä ollut aiemmin kuin turvesoita ja voimalaitoksia! Kierikkikeskus on ollut matkailuyrittämisen päänavaaja."
Arkeologisessa toimintakeskuksessa vieraili viime vuonna 24 000 ihmistä. Kävijöistä suurin osa oli koululaisia, hyvänä kakkosena tulivat eläkeläiset ja kolmantena perheet.
Matkailijoiden määrää rajoittaa se, että Kierikkikeskuksessa ei ole yöpymismahdollisuutta.
"Olemme pakostakin toistaiseksi päiväretkikohde, Lehtinen harmittelee ja toivoo, että asiaan löytyisi ratkaisu vaikkapa maatilamatkailuyrittäjistä. Reilun 2 000 asukkaan Yli-Iissä yrittäjät eivät kuitenkaan kasva puissa."
Vastamäistä huolimatta johtaja näkee Kierikin tulevaisuuden valoisana ja uskoo keskuksen vastaavan päättäjien toiveeseen kunnan talouden elvyttäjänä. Tärkeintä on Lehtisen mukaan pysyä hyväksi havaituissa raameissa eikä lähteä laajentamaan toimintaa väärille urille.
"Ihmiset tulevat hakemaan täältä kivikautisia elämyksiä. Mihinkään moottorikelkkasafareihin meidän ei kannata sortua."