Päättyvä vuosi on ollut Oulun seudulle alueellistamisen kannalta kamala vuosi. Sama jatkuu alkavanakin vuonna, jos Pohjois-Pohjanmaan liitto ei herää ruususen unestaan. Mitään ei saa, jollei ole hereillä ja hae. Nyt on tyritty itse.
Britannian kuningatar Elisabeth II luonnehti puheessaan vuoden 1992 olleen "annus horribiles" eli kamala vuosi. Silloin Windsorin linna paloi ja kruununprinssi Charlesin ja prinsessa Dianan avioliitto hajosi.
Tätäkin pahempaa kuningattaren mielestä oli se, että bulevardilehti Sun julkaisi kuningattaren parlamentissa pitämän puheen jo kaksi päivää ennen kuin se pidettiin. Tällaiseen eivät brittilehdet koskaan aikaisemmin olleet syyllistyneet. Poikkeuksellisesti kuningatar näytti julkisesti tunteensa ja luonnehti vuotta kamalaksi.
Joulukuun 10. päivänä kerrottiin tässä lehdessä, miten Oulussa ja ennen kaikkea Pohjois-Pohjanmaan liitossa oltiin tyrmistyneitä valtion nuivasta kohtelusta. Oululta menee taas kerran virasto ohi suun, kun hallitus alueellistaa laitoksiaan ja työpaikkojaan.
Maakuntajohtaja Pauli Harju harmitteli julkisesti, että liikenneministeri Anu Vehviläisen päätös uuden väyläviraston ja turvallisuusviraston mahdollisista sijoituspaikoista "tuli aivan puskasta". Siitä hänen mukaansa ollut mitään tietoa ennakkoon.
Maakuntajohtajan mielestä "olisi kiva kisata". Kunnon perusteltu tappiokin on hänen mukaansa aina parempi kuin se, ettei tiedetä, mistä syystä Oulu taas syrjäytetään.
Höpö höpö!
Kaikki tuo on melkoista tekoselitysten latelua. Syyn Oulun sivuuttamiselle maakuntajohtajakin tietää ja vieläpä näkee, kun kävelee peilin eteen. Turha yrittää ällistellä jälkikäteen tai esittää tietämätöntä, kun on tosiasiassa itse tyritty. Myöhäsyntyisellä tyhmistelyllä oma töppäily ei muuksi muutu. Se mikä petti pahasti oli maakunnan oma osaaminen ja edunvalvonta.
Jo viime elokuussa liikenneministeriöstä lähti kaikille maakuntaliitoille kirje, jossa pyydettiin esityksiä siitä, mitä ministeriön laitoksia ja virastoja liitot alueelleen mielisivät. Toiveet piti postittaa syyskuun loppuun mennessä. Kirje meni nimenomaan maakuntaliitoille, ei kaupungeille.
Tämä kertoo, ettei Pohjois-Pohjanmaa liitossakaan ole voitu olla täysin tietämättömiä liikenneministeriön alueellistamiskaavailuista. Ainoa selitys sille, että päätökset tulivat Pohjois-Pohjanmaan liiton johdolle "puskasta" on se, ettei liitossa lueta saapuvaa postia. Pohjois-Pohjanmaan liitosta ei tullut yhtään ainoaa toivetta valtiovarainministeriöön!!!
Aiemminkin maakuntaliitoilta on kyselty toiveita alueellistamishankkeista. Kirjeitä on lähetetty muun muassa valtiovarainministeriön alueellistamisen koordinaatioryhmässä.
Valtionhallinnon alueellistamisessa yksi keskeinen menestymisen edellytys on se, että maakunnissa ollaan valppaina itsekin. Lisäksi pitää lobata aktiivisesti oman maakunnan tavoittelemien hankkeiden puolesta.
Ne ajat ovat auttamatta historiaa, jolloin lähdettiin karvalakit päässä lähetystöinä anelemaan apua Helsingin herroilta. Takavuosina näiltä matkoilta usein jotakin tuliaisia saatiinkin.
Kemijärven sellutehtaalle ei Helsingin päättäjiltä herunut tehtaalle pelastusrengasta, mutta hyvin pitkälti myös kemijärveläisten oman aktiivisuuden ansiosta sekä sinnikkäästä taistelusta kotiseudun elinehtojen puolesta ryhdyttiin joukolla räätälöimään korvaavia työpaikkoja.
Ryhtiliikkeen aika - melkeinpä jo viimeinen terhakoitumisen tilaisuus - on Pohjois-Pohjanmaan liitossa ja jossakin määrin myös Oulun kaupungillakin, jos mielitään päästä osille valtionhallinnon alueellistamista.
Maakunnan väellä on lupa odottaa parempaa aktiivisuutta alueen edunvalvojilta. Valtiovalta ei ole mikään prinssi, joka suutelee alueella nukkuvat hereille tai tulee paikan päälle kyselemään, mitä te oikein haluaisitte.
Jatkossakaan Oulun on turha haikailla laitoksia, jos ei itse olla valppaana ja haeta vielä alueellistettavia virastoja pontevasti. Toisaalta ei pidä lähteä tavoittelemaan kaikkea kaikilta. Alueen päättäjien pitää koota voimansa yhteen ja tehdä oma prioriteettilistansa. Kaiken tämän päälle tulee hoitaa riittävä yhteyksien pito valtakunnan tason päättäjiin.
Nyt maakunnasta nousee pintaan vain yksi pää. Ilman maaherra Eino Siuruaisen loistavia suhteita ja hänen valtionhallinnossa nauttimaansa suurta arvovaltaa asiat olisivat Oulussa todennäköisesti vieläkin surkeammalla tolalla.
Istuvakin hallitus käyttää jatkuvasti Siuruaisen asiantuntemusta hyväkseen. Hän selvittelee hallitukselle milloin mitäkin hanketta - ja pitää hyvin siinä sivussa oman lääninsä puolta.
Entä kun maaherran virat vuoden 2009 lopussa lakkautetaan? Missä silloin ovat Pohjois-Pohjanmaan kasvot? Jonkun on ne nyt aika ottaa tai sitten maakuntaliiton pitää palkata Siuruainen lobbarikseen.
***
Savolaisleipurit mielivät lörtsyilleen EU:n nimisuojaa. Euroopassa sen on saanut jo 800 tuotetta. Suomessa nimisuoja on annettu vasta viidelle elintarvikkeelle, muun muassa Kainuun rönttösille. Maa- ja metsätalousministeriön käsittelyssä neljä poronlihaan liittyvää hakemusta. Entäs oululaisten rössypottu? Onko sille edes mietitty nimisuojan hakemista?