30 viime vuoden aikana Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovat vieneet ministerisalkkuja muilta maakunnilta.
Pohjois-Pohjanmaan maakunta on pärjännyt verrattain heikosti ministerikisassa viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, selviää tuoreesta e2 Tutkimuksen julkaisusta.
Tutkimuksessa selvitettiin ministerisalkkujen jakautumista Suomen maakuntien kesken. Pohjois-Pohjanmaa on saanut väkilukuunsa suhteutettuna kolmanneksi vähiten ministereitä tarkastelujakson (1987–2019) aikana.
Ministerivalintoihin löytyy useita syitä. Yksi niistä on tutkimuksen mukaan hallituspohja. Keskustan ministerit tulevat tasaisemmin eri maakunnista, kun kokoomuksen ja SDP:n ministereiksi ponnistavat henkilöt ovat useammin Etelä-Suomesta, varsinkin Uudeltamaalta.
Kolmenkymmenen viime vuoden aikana Uusimaa ja Varsinais-Suomi ovatkin vieneet ministerisalkkuja muilta maakunnilta, sillä ne ovat menestyneet salkkujaossa.
– Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirit sekä salkkujaossa muutoin hyvin menestynyt Varsinais-Suomi ovat saaneet yhdessä noin 45 prosenttia kaikista salkuista tarkastelujaksolla (1987–2019), kertoo tutkija Ville Pitkänen e2 Tutkimuksesta.
Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta on ollut aina ministeri vuosien 1987 ja 2019 välillä: Uudeltamaalta 63 ministeriä, Varsinais-Suomesta 25.
Tutkimuksessa nousee esiin pienempiä maakuntia, Kanta-Häme ja Etelä-Savo, jotka ovat asukaslukuunsa nähden pärjänneet hyvin. Kanta-Hämeestä on valittu 12 ministeriä, Etelä-Savosta kahdeksan. Vertailuksi Pirkanmaalta on noussut tarkastelujaksolla myös kahdeksan ministeriä, vaikka se on asukasluvultaan toisiksi suurin maakunta Suomessa.
Pohjois-Pohjanmaa ei ole kokoonsa suhteutettuna pärjännyt erityisen hyvin: alueelta on noussut kahdeksan ministeriä viimeisen 30 vuoden aikana. Tämä tarkoittaa, että Pohjois-Pohjanmaa sijoittuu häntäpäähän ministeripaikoissa suhteutettuna asukaslukuun heti Pirkanmaan ja Pohjois-Savon jälkeen.
Henkilön kokemus ja taidot vaikuttavat pitkälti ministerivalintoihin, tutkija Ville Pitkänen arvioi.
– Tulosta selittää kenties eniten se, että vaikka maakunnallinen tasapaino on yksi tärkeä elementti salkkujaossa, se ei missään nimessä ole tärkein. Puolueiden ja puheenjohtajien miettiessä ministerinimiä merkityksellisiä seikkoja ovat esimerkiksi asema puolueessa, henkilökemiat ja asiantuntemus, Pitkänen toteaa.
SDP ja keskusta ovat useimmiten palkinneet pitkään istuneet kansanedustajat ministerisalkuilla. Kokoomus puolestaan on nostanut puolueista enemmän ensimmäisen kauden kansanedustajia ministeripaikalle.
Sattumallakin on Pitkäsen mukaan merkitystä valinnoissa.
Pohjois-Pohjanmaalta tulleet ministerit ovat olleet eri puoluetaustoista. Keskusta on saanut tarkastelujaksolla kolme ministeriä, mikä on puolueista eniten. Ministereinä ovat vaikuttaneet Tapani Tölli, Tyttö Isohookana-Asunmaa ja Juha Sipilä. Kokoomuksen riveistä ministerinä on toiminut kahdesti Suvi Lindén. SDP:n riveistä Pohjois-Pohjanmaata on edustanut Liisa Jaakonsaari, vasemmistoliitosta Martti Korhonen ja sinisistä Pirkko Mattila.
Pitkäsen mukaan puolueiden voimasuhteet maakunnassa näkyvät tuloksesta.
Yleisesti ottaen ministerit ovat olleet vuosien 1987 ja 2019 välisenä aikana hyvin koulutettuja: 80 prosentilla ministereistä on ollut akateeminen loppututkinto. Yleisimmin ministerit ovat valtio- tai oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistuneita.
Pohjois-Pohjanmaalta tulleiden ministereiden koulutustaustat vaihtelevat. Ministereistä Töllillä, Isohookana-Asunmaalla, Lindénillä, Mattilalla ja Sipilällä on akateeminen loppututkinto.
Ministerit ovat lisäksi olleet eri-ikäisiä, sekä miehiä että naisia.
Yleisin hallituspohja on ollut keskustavasemmistolainen. Punamulta eli keskustan ja SDP:n yhteistyöhön perustuva hallituspohja on ollut vallassa yhteensä 21 vuotta. Kansanrintamahallitus, johon kuuluu keskusta ja vasemmistopuolueet, on vaikuttanut 15 vuoden ajan. Suomea on johdettu keskusta-vasemmistolaisella linjalla siis yhteensä 36 vuotta.
Katri Kulmuni
Elinkeinoministeri Katri Kulmuni, 31, on toisen kauden kansanedustaja Torniosta sekä keskustan varapuheenjohtaja. Hän on myös yksi mahdollinen ehdokas puolueen puheenjohtajaksi Juha Sipilän jälkeen. Toistaiseksi hän ei ole ilmoittanut aikeistaan niin kuin ei ole kukaan muukaan.
Kulmuni on yhteiskuntatieteiden kandidaatti Lapin yliopistosta. Vuodesta 2015 hän on toiminut Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtajana.
Hanna Sarkkinen
Sosiaali- ja terveysministeriksi nousee ensin toinen vasemmistoliittolainen, Aino-Kaisa Pekonen, kahden vuoden ajaksi. Tämän jälkeen työn ottaa vastaan oululainen Hanna Sarkkinen hallitustaipaleen loppuajaksi.
Sarkkinen, 31, on toisen kauden kansanedustaja. Viime vaalikaudella hän toimi eduskunnassa talousvaliokunnan jäsenenä.
Sarkkinen toimii myös Oulun kaupunginvaltuuston jäsenenä. Viime kuntavaaleissa hän oli kaupungin ääniharava. Hän on myös Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston jäsen.
Koulutukseltaan Sarkkinen on filosofian maisteri Oulun yliopistossa pääaineenaan aate- ja oppihistoria. Aiemmin hän on kuulunut rahoitusyhtiö Finnveran hallintoryhmään.
Tytti Tuppurainen
Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen, 43, on SDP:n kolmannen kauden kansanedustaja Oulusta. Hän on kuulunut EU-asioita käsittelevään eduskunnan suureen valiokuntaan eduskuntauransa alusta lähtien. Viime kaudella hän toimi sen varapuheenjohtajana.
Tuppurainen on myös kaupunginvaltuutettu ja Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja. Hän toimii lisäksi muun muassa demarinaisten puheenjohtajana.
Tuppurainen on valmistunut filosofian maisteriksi Oulunyliopistosta pääaineenaan germaaninen filologia. Ennen valintaansa eduskuntaan Tuppurainen työskenteli Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehityskoordinaattorina vuosina 2005–2011.