Mikään ei tunnu muuttuvan diktatuuriin jämähtäneessä Pohjois-Koreassa. Teloituksia pannaan täytäntöön ja kansalais- ja ihmisoikeudet ovat kateissa.
Kun siihen päälle lisää vielä heikon teollisen kunnon ja takaperoisen talousjärjestelmän, on vaikea uskoa, että vain hiukan etelämpänä samaan etniseen ryhmään kuuluvat eteläkorealaiset ovat puolestaan luoneet yhden maailman dynaamisimmasta talouksista ja toteuttaneet demokraattisen poliittisen järjestelmän.
Joulukuun puolivälissä jännitteet Korean niemimaalla kasvoivat entisestään, kun Pohjois-Korean kakkosmieheksi luonnehdittu Jang Song-thaek teloitettiin. Jang oli nykyisen johtajan Kim Jong-unin setä.
Teloitus johti mielenosoituksiin Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Ne ärsyttivät Pjongjangin johtoa siinä mitassa, että maan johto varoitti kirjeellä Etelä-Korean presidenttiä ”ilman ennakkovaroituksia tehtävistä vastaiskuista”, ellei mielenosoituksia lopeteta.
Koreoiden välinen virallinen keskustelu saa toistuvasti dramaattisia sävyjä. Pohjois-Korea on uhannut eteläistä naapuriaan kerran jos toisenkin ”tulimereksi muuttamisella”. Mitään uutta joulukuisessa sapelinkalistelussa ei ole.
Tarkkailijat ovat arvioineet Jangin teloituksen aiheuttaneen Pohjois-Koreassa sisäistä levottomuutta, jota maan hallitus
koettaa rauhoittaa luomalla kuvaa kasvaneesta ulkoisesta uhasta. Näin Pohjois-Ko-rean johto on toiminut aikaisemminkin.
Silti voi edelleen ihmetellä, miten kansainvälinen yhteisö voi sietää Pohjois-Korean tilannetta näinkin tyynesti. Maa elää päättymätöntä humanitääristä katastrofia ja uhkailee naapureitaan. Pohjois-Koreaa pohtivalla isolla kansainvälisellä konferenssilla on kiire, on ollut jo kymmeniä vuosia.