Show on nähty ennenkin: Pohjois-Korea tekee ydinlaitoksiaan valvovat kamerat toimintakelvottomiksi, aktivoi ydinohjelmansa siirtämällä käytettyjä polttoainetankoja jälleenkäsittelyyn ja karkottaa kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n tarkkailijat.
Näytelmän ensiesitys nähtiin tosiaankin 1994. Tuolloin Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton suostui kompromissiin, jolla Pohjois-Korealle luvattiin vastikkeeksi luopumisesta ydinohjelmastaan raskasta polttoöljyä ja kaksi kevytvesireaktoria, joita ei voi hyödyntää ydinasetuotannossa.
Clintonin vastapeluri oli tuolloin diktaattori Kim il-Sung. Nyt vastakkain ovat uusi diktaattori Kim Jong-il ja uusi presidentti George W. Bush. Pohjois-Korea näyttää yrittävän saada samalla uhkapelillä Yhdysvallat ja kumppanimaat aloittamaan taas öljytoimitukset.
Uuden kansainvälisen kriisin ainekset ovat siis kasassa, uhkaavan Irakin sodan päälle. Pohjois-Korean tekee vaikeaksi se, että sulkeutunut stalinistivaltio on Irakiakin arvaamattomampi ja epätoivoisempi. Vaarallisuusastetta lisää se, että Pohjois-Korealla on ainakin kaksi ydinkärkeä, mutta ei vielä pitkän matkan ohjusta niitä kantamaan.
Kansainvälisen oikeuden valossa Pohjois-Korea kiistatta polkee sovittuja pelisääntöjä. Maa on allekirjoituksestaan huolimatta koko ajan rikkonut ydinsulkusopimusta. Uusin kriisi alkoi muodostua lokakuussa, kun Pohjois-Korea ilmoitti kyvystään rikastaa ydinasekelpoista käytettyä uraania.
Yhdysvaltain johtama rintama lopetti öljynviennin vastavetona juuri tälle ilmoitukselle. Pohjois-Korea on perustellut ydinohjelmansa uudelleenkäynnistämistä sillä, että se tarvitsee öljyntuontia korvaavaa sähköenergiaa. Peruste ei pidä vettä; IAEA:n mukaan ainakaan jälleenkäsittelylaitoksella ei ole merkitystä Pohjois-Korean sähköntuotantokyvyn kannalta.
Yhdysvallat on ollut kommenteissaan Irakiin verrattuna hyvin pidättyväinen. Se on sanonut vain, ettei se suostu neuvottelemaan ennen kuin Pohjois-Korea luopuu auki repimästään ydinohjelmasta. Puolustusministeri Donald Rumsfeld on antanut ymmärtää, että Yhdysvallat pystyisi käymään kahta sotaa yhtä aikaa.
Itse asiassa kriisi on vakavin Etelä-Korealle ja Japanille. Kiina on perinteisesti tukenut Pohjois-Koreaa, mutta panisi tosipaikan tullen tuskin paljonkaan likoon sen puolesta. Kiina voi sen sijaan käyttää kriisiä Etelä-Koreaa ja Japania vastaan. Yhdysvalloilta Kiina voi hakea uusia myönnytyksiä hintana liittolaisensa painostamisesta. Yhdysvallat onkin ollut vaitonainen Kiinan ihmisoikeusloukkauksista.
paakirjoitus@kaleva.fi