Pohjois-Korea sai maanantaina sen mitä halusi: koko maailman huomion. Omalaatuinen maa teki melko tavanomaisen ydinkokeen. Isompiakin latauksia on jysäytetty maan alla ja päällä vähemmin jälkipuhein.
Pohjois-Korean pamaus ravisteli ihmisten mieliä kuten pommin kuuluukin. Niin kävi varsinkin siksi, että USA lupasi estää Pohjois-Koreaa hankkimasta ydinaseita. Kaikki ei aina käy niin kuin suunnitellaan. Ei, vaikka kyseessä olisi mahtavin maa, joka omistaa enimmän osan maailman tuhansista ja taas tuhansista ydinlatauksista.
Synkeimpien arvioiden mukaan Pohjois-Korealla on 40 kiloa plutoniumia. Siitä voisi värkätä seitsemän ydinpommia. Todellisuudessa plutoniumia lienee vähemmän. Eli Pohjois-Korea voi lisätä maapallon ydinaseiden määrää vain hitusen. Tietysti yksikin pommi tekee laajaa tuhoa. Mutta millä Pohjois-Korea latauksiaan siirtelisi? Uhkaavasti liikkeelle lähtevät pommikoneet ammuttaisiin alas jo maan omassa ilmatilassa. Kehnosti kävisi lähinnä pohjoiskorealaisille. Ja hampaisiin saakka aseistautuneen maan rakettiase on huono.
Suurin huoli vallitseekin siitä, että ydinasekerhoon tunkeutui kutsumaton vieras. Ydinkokeen tehneitä maita on nyt kahdeksan. Lisäksi Israelilla arvellaan olevan atomiaseita. Kukapa voi olla varma, ettei jossakin muuallakin ole.
Kauhun määrä ei ole vakio. Se kasvaa tasaisesti. Kommunismin voimien päivinä, maailman kahtiajaon jyrkimmillään ollessa turvauduttiin sanahelinään, puhuttiin kauhun tasapainosta. Sepä rauhoittikin.
Kaikki maailmantapahtumia seuranneet muistavat pitkien neuvottelukierrosten jälkeen solmitut sopimukset, joilla ydinaseiden leviäminen piti lopettaa ja jopa saada määrät laskuun. Sellaiset saavutukset kuin ydinsulkusopimus vuodelta 1968 ja sen jälkeen solmitut SALT, ABM, Start 1. ja Start 2. nostattivat toivoa. Ja toivat kunniaa neuvottelijoille.
Tietysti niitä tarvittiin. Mutta asetehtailijat ja varustelun voimaan uskovat vähät välittävät papereista. Niin on muuallakin kuin pahuuden akseliin kuuluviksi lasketuissa valtioissa. Maapallon "hyvät maat" ovat näyttäneet huonoa esimerkkiä.
Hankala ja arvaamaton Pohjois-Korea tietysti on. Mutta onko Pohjois-Korea ainutlaatuinen hallinnoltaan? Kautta historian on ollut lukemattomia diktaattorien hallinnoimia maita. Myös joissakin ydinkokeen aiemmin tehneissä maissa demokratia on heiveröistä. Mallimaina ei voi pitää ainakaan Kiinaa tai Pakistania, jos nyt ei kaikkia muitakaan.
Varmaa on tästä pitäen ainakin se, että Pohjois-Korean rahtiliikennettä valvotaan entistäkin tarkemmin. Silti aivan kohtuuton on ajatus, että ruoka-apukin pysähtyisi. Ei miljoonia ihmisiä saa tappaa nälkään siksi, että "rakas johtaja" Kim Jong Il on pahasti häiriintynyt.
USA:n kannattaisi kokeilla uutta taktiikkaa. Mitä tuo haittaisi, vaikka uhittelun sijasta yrittäisitte kahdenvälistä keskustelua. Kyllä maailmalla ymmärrettäisiin, että te siellä Jenkeissä ette tekisi sitä pelon takia.