Maanantaina vaikutti siltä, että kaksi vuotta jatkuneet kuuden maan neuvottelut Pohjois-Korean ydinaseista olisivat päättyneet odottamattomaan läpimurtoon: maa oli luopumassa kaikista ydinohjelmistaan, liittymässä jälleen ydinsulkusopimukseen ja päästämässä kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tarkastajat maahan.
Tuo uutinen vaikutti lähes liian hyvältä ollakseen totta, ja niin se olikin. Tiistaina Pohjois-Korea tyrkki tilannetta jälleen kohti lähtöruutua. Maan ulkoministeriö ilmoitti julkilausumassaan, ettei "pidä edes haaveilla", että Pohjois-Korea luopuisi ydinasepelotteestaan ennen kuin sille annetaan kevytvesireaktoreita ydinvoiman tuottamiseksi siviilikäyttöön.
Tällainen vaatimus vuorokautta neuvotteluiden päättymisen jälkeen on täysin mahdoton, ja pohjoiskorealaisten pitäisi se itsekin ymmärtää. Asiaa voi selittää vain sillä, ettei maa ole koskaan tosissaan halunnutkaan luopua ydinaseistaan, vaan aikoo kiristää niillä aina vain. Tai sitten Pjongjangissa käydään kulissien takana ankaraa valtakamppailua maan linjasta: yksi lupaa yhtä, toinen tekee toista.
Maanantainajulkistetun sopimuksen mukaan Yhdysvallat ilmoittaisi vastineeksi ydinaseohjelmasta luopumiselle, ettei amerikkalaisilla ole aikomusta hyökätä Pohjois-Koreaan. Maalle luvattiin energiatoimituksia, ja kevytvesireaktoristakin oli määrä keskustella sopivana ajankohtana.
Tämän myötä Pohjois-Korean ydinaseita koskeva kiista olisi lauennut rauhanomaisesti ja lopullisesti, mikä olisi ollut erittäin myönteinen uutinen kaikille. Ydinaseet arvaamattoman diktatuurin käsissä ovat todellinen vaara.
Nyt Pohjois-Korea siis tahtoo muilta kevytvesireaktorin ennen kuin luopuu ydinaseistaan, ja tilanne on vaarassa lukkiutua jälleen. On aivan kuin kiristys olisi ainoa diplomatia, mitä Pohjois-Korea osaa, ja niin se saattaa ollakin. Se ei pysty huolehtimaan kansansa perustarpeista, ei sen paremmin ravinnosta, lämmöstä kuin terveydestä, ja sen johdon ainoa neuvotteluvaltti on sotilaallinen uhka.
Kuuden maan neuvottelut jatkuvat marraskuussa. Pohjois-Korean uudet käänteet eivät välttämättä vielä ole lopullinen takapakki. Maanantaina ilmoitettu sopimus on joka tapauksessa jo sinänsä tärkeä saavutus, mutta nähtävästi mihinkään ei pidä luottaa ainakaan ennen kuin sanojen nähdään vihdoin muuttuvan todellisiksi teoiksi.
paakirjoitus@kaleva.fi