Pohjois-Korean sotaisa uho karkottaa viimeisetkin liittolaiset ja ajaa maan entistä eristäytyneemmäksi muusta maailmasta. Tämä vain lisää kansan kärsimystä.
Muusta maailmasta yhä enemmän eristäytynyt kommunistinen Pohjois-Korea on kiristänyt entisestäänkin tulenarkaa tilannetta Korean niemimaalla. Tällä kertaa se irtisanoi Etelä-Korean kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen ja katkaisi maiden välisen kuuman linjan.
Tempaus on vastaus maailman valtioille, jotka YK:n turvallisuusneuvoston nimissä määräsivät uusia pakotteita Pohjois-Korean helmikuussa tekemän ydinkokeen vuoksi.
Pohjois-Korean uhittelussa ei ole mitään uutta. Näin se on toiminut useita kertoja aikaisemminkin viime vuosikymmeninä. Uutta sen sijaan on, ettei Pohjois-Korea saa tukea enää edes Kiinalta, joka on ollut sen viimeisiä merkittäviä liittolaisia.
Pohjois-Korean toimien taustalla on nähtävissä kommunistijohdon epätoivo. Pohjois-Korea on vuosia ollut suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, minkä vuoksi miljoonat kansalaiset ovat nähneet nälkää.
Kansalaisten elintason eroa länteen suuntautuneen Etelä-Korean ja itseensä käpristyneen Pohjois-Korean välillä pidetään maailman suurimpana. Jos Pohjois-Korea romahtaisi, lasku siitä olisi vähintään sitä luokkaa kuin DDR:n kaatumisesta yli 20 vuotta sitten.
Kiinnittämällä huomion ulkoiseen viholliseen Pohjois-Korean johto yrittää epätoivoisesti pitää kansan kurissa. Tämä on ollut mahdollista muusta maailmasta eristetyssä maassa, jossa koko viestintä on tarkassa valvonnassa.
Pohjois-Koreaa diktatorisin otteiden hallinneen Kim Jong Ilin kuoltua vuonna 2011 valtaan nousi hänen poikansa Kim Jong Un. Maailma odotti suurella mielenkiinnolla, muuttuuko mikään.
Nuoren Kim Jong Unin rinnalla julkisissa tilaisuuksissa on esiintynyt hänen puolisonsa Ri Sol Ju. Tätä ei Kim Jong Unin edeltäjien, hänen isänsä ja isoisänsä, aikana tapahtunut.
Muita muutoksia on vaikea havaita. Pohjois-Korean politiikka jatkuu samalla epävakauden ilmapiirin ylläpitämisen linjalla kuin tähän saakka. Osansa saavat niin Etelä-Korea kuin Yhdysvallat, jota pelotellaan jopa ydinaseiskulla.
Vaikka Pohjois-Korea uhkaa käyttää ydinasetta, asiantuntijat eivät usko, että se kykenisi siihen ainakaan vielä.
Jos Pohjois-Korea turvautuisi aseisiin, se olisi lopun alku. Sillä ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä Yhdysvaltain tukemalle Etelä-Korealle, Yhdysvalloista puhumattakaan.
Uhittelun politiikalla Pohjois-Korea vain ajaa itsensä entistä enemmän eristyksiin, joka johtaa vähäistenkin liittolaisten kaikkoamiseen.
Korean niemimaan tilanne on surullinen osoitus siitä, kuinka kansainvälinen yhteisö on voimaton. Jotain kertoo se, että valtavat tuhot aiheuttaneen Korean sodan päättymisestä tulee ensi kesänä kuluneeksi 60 vuotta, mutta osapuolten välille ei vieläkään ole saatu rauhansopimusta.
Jos Pohjois-Korea ei muuta poliittista kurssiaan ja avaudu muun maailman suuntaan, se tulee romahtamaan.