Alueellinen kehitystyö on nykyään pitkälti Euroopan unionin kautta tulevan rahoituksen varassa, ja alkava syksy on hyvin tärkeä tämän rahavirran kannalta. Nykyinen rahoituskausi päättyy vuoden 2006 lopussa, ja sen jälkeisen ajan ratkaisut ovat parhaillaan valmistelussa.
EU:n laajentumisen jälkeen mikään Suomen alue ei täytä enää sitä korkeimman aluetuen saannin edellytystä, että bruttokansantuote olisi alle 75 prosenttia unionin keskiarvosta. Sen sijaan EU on onneksi linjannut, että tukea voi jatkossa saada myös harvan asutuksen perusteella.
Tuen saanti jatkossa myös Itä- ja Pohjois-Suomeen on tällä linjauksella turvattu, mutta käytännön ratkaisut ovat yhä auki. EU-rahojen uusi taso ei vielä ole tiedossa.
Komissio antoi heinäkuussa neljä asetusta, jotka koskevat EU:n alue- ja rakennepolitiikan uudistusta. Niistä tärkeimmällä eli yleisasetuksella on mittaa lähes sata liuskaa, ja siihen lomakaudella syventyneet suomalaiset ovat harvassa. Virkansa puolesta asetukseen tutustuneet ovat kuitenkin sitä kavahtaneet.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen sanoi heinäkuussa tuoreeltaan, että esitykset ovat aluepoliittisesti riittämättömiä. Ne eivät vielä takaa, että Itä- ja Pohjois-Suomi pysyy korkeimpien aluetukien piirissä.
Huolestunut on myös Lapin maakuntajohtaja Esko Lotvonen. Hän arvioi äskettäin, etteivät asetusluonnokset vastaa Lapin näkemyksiä ja toiveita. Alueellinen päätöksentekomahdollisuus saattaa heiketä, ja pahin uhka on pudota pois nykyisestä tavoite 1 -ohjelman asemasta.
Neuvottelut komission asetuksista alkavat syyskuussa. Suomen kansallinen tavoite on selvä: Pohjois- ja Itä-Suomen pysyminen korkeimpien aluetukien piirissä pitää pystyä turvaamaan. Jos komission esitys ei sellaisenaan tätä vielä takaa, silloin on pyrittävä muuttamaan sitä edullisempaan suuntaan.
Euroopan unionille kysymys ei ole suuresta asiasta, sillä erityisen harvaan asuttuja alueita ei ole paljon laajentuneessakaan unionissa. Sen sijaan Suomen aluekehityksen kannalta edessä olevat linjaukset ovat hyvin tärkeitä.
Kysymys ei ole vain tuen rahamäärästä, vaan myös siitä, millaisiin kohteisiin sitä voi käyttää ja kuinka sitä hallinnoidaan. Lotvonen pelkää, että päätösvaltaa siirtyisi maakunnista ministeriöihin.
Se olisi väärä kehityssuunta. Maakunnilla itsellään on paras asiantuntemus siitä, millä tavoin ja mihin tarkoituksiin Euroopan unionin tukirahoja niiden alueella käytetään.
paakirjoitus@kaleva.fi