Matti Vanhanen antoi keskiviikkona eduskunnalle pääministerin ilmoituksen pohjoisesta ulottuvuudesta. Se on osa EU:n politiikkaa, mutta minkään muun maan pääministerin on vaikea kuvitella samasta asiasta puhuvan. Asia on leimautunut vahvasti Suomeen, ja Suomen harteilla sen eteenpäin vienti yhä on.
Vanhasen ilmoitus oli häneltä tähän asti selvin näyttö siitä, että myös nykyinen hallitus on sitoutunut asiaan, joka pitkälti henkilöityi edelliseen pääministeriin Paavo Lipposeen. Vanhasta on aiemmin moitittu kiinnostuksen puutteesta; sen kritiikin hän teki viimeistään nyt tyhjäksi.
Mutta mitä Vanhanen sitten varsinaisesti sanoi pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuudesta? Muun muassa sen, että Suomella on velvollisuus huolehtia sen jatkosta. Toisin sanoen muut eivät sitä kovin paljon tee.
Asiaa auttaa, että nykyinen toimintaohjelma päättyy 2006 Suomen EU-puheenjohtajuuden aikana, jolloin on luontevaa nostaa pohjoinen ulottuvuus yhdeksi puheenjohtajuuden painopisteistä. Niin Vanhanen lupasi. Sen sijaan hän ei kertonut, millainen asiakirja on määrä sopia ensi vuonna.
Uudesta toimintaohjelmasta ei enää puhuta. Tulossa on jotain muuta, ilmeisesti väljempää, mutta sen tarkkaa muotoa ei ole vielä kerrottu.
Tärkeä tavoite on kytkeä Venäjä mukaan tasa-arvoisesti. Tähän asti moni asia on kiikastanut siitä, että Venäjä on kokenut jääneensä itseään koskevassa asiassa ulkopuoliseksi. On kuitenkin aihetta havaita, ettei Vanhanen ole kertonut, mitä hän tarkkaan ottaen puhui pohjoisesta ulottuvuudesta Venäjän pääministerin Mihail Fradkovin kanssa tiistaina. Virallinen Venäjä on ollut asiassa varsin hiljaa.
Kun EU ja Venäjä tekivät toukokuussa 50 liuskan edestä tärkeitä sopimuksia, koko pohjoinen ulottuvuus mainittiin niissä kerran. Nyt Vanhanen raamitti pohjoista ulottuvuutta EU-Venäjä -yhteistyön alueelliseksi osaksi, siis välineeksi toteuttaa laajempia sopimuksia.
Toimintatapa on se, että Suomi syöttää näkemyksiään komissiolle, joka kuuntelee tässä asiassa hyvin. Näin Suomen kannat tulevat ikään kuin komission esityksiksi. Niinpä Vanhasen puheesta voi hyvin päätellä, mitä tuleman pitää.
Nykyiset kumppanuudet, etenkin ympäristökumppanuus, on koettu hyviksi toimintamalleiksi. Sen sisältä löytyy onnistuneita käytännön esimerkkejä. Uudemmasta sosiaali- ja terveyskumppanuudesta sen sijaan ei paljon puhuta.
Yhtä kaikki, kumppanuuksia tulee lisää. Koulutus ja tutkimus on yksi tällainen mahdollisuus, ja sen etenemistä kannattaa pohjoisenkin oppilaitoksissa seurata.
Varsinaisesti esillä kuitenkin on ollut liikenne ja logistiikka. Siitä haetaan ikään kuin täkyä, joka vastaisi myös Venäjän intresseihin.
Vanhanen ei maininnut esimerkkejä, mutta on olemassa vahvaa kiinnostusta esimerkiksi siihen, että pohjoinen merireitti Siperian rannoilla tulisi tähän tavalla tai toisella mukaan. Se kytkisi samalla matkaan arktiset alueet - Venäjä on nyt Arktisen neuvoston puheenjohtaja - ja siihen liittyy paljon talous- ja ympäristökysymyksiä.
Pääministeri ei maininnut puolella sanalla kokoomuslaisten markkinoimaa ajatusta Itämeri-yhteistyön nostamisesta esiin pohjoisen ulottuvuuden sijaan. Se keskustelu ei ole vaikuttanut mihinkään. Toisaalta mitään omaa rahoitusta ei näytä olevan tulossa, ja ylipäätään kaikki keskittyy yhä enemmän Venäjään.
Kumppanuuksiin voidaan perustaa rahasto. Jos mielenkiinnot saadaan kylliksi kohtaamaan toisiaan, pohjoisen ulottuvuuden näkyvin uusi anti voi jatkossa olla erilaisten liikenteeseen liittyvien hankkeiden edistäminen.