Pohjoismaiden neuvoston teemakokous osoitti pohjoisen ulottuvuuden mahdollisuuksia, mutta myös sen ongelmia. Aloite kaipaa ennen muuta selkeyttä. Pohjoismaiden neuvosto piti viime viikolla Helsingissä teemakokouksen, jonka aiheena oli pohjoinen ulottuvuus. Kokouksen aiheet liikkuivat laajasti eri aloilla: niin ihmiskaupassa, Venäjän taloudessa, ympäristöasioissa kuin teollisuudessa. Osanottajia oli nelisensataa, kaikista Itämeren alueen maista.
Teemakokous osoitti, että Pohjoismaiden neuvosto pystyy niin halutessaan löytämään uusia tarpeellisia toimintamuotoja. Eurooppa-politiikassaan pohjoismaat kulkevat tätä nykyä kovin eri jalkaa, ja perinteinen pohjoismainen yhteisyys on viime aikoina ollut usein haussa.
Yhteisiä etuja ja tarpeita silti yhä on. Yksi niistä on selkeästi se, että kehitys Pohjolan lähialueilla olisi mahdollisimman vakaata. Siksi katseita on jo usean vuoden ajan käännetty kohti Baltiaa ja Luoteis-Venäjää. Etenkin baltteja vedetään mukaan pohjoismaiseen perheeseen. Ensi vuonna Viro, Latvia ja Liettua ovat liittymässä Pohjoismaiseen investointipankkiin.
Euroopan unionin pohjoinen ulottuvuus sivuaa suoraan tätä uutta pohjoismaista toimintakenttää. Siksi asian tarkastelu pohjoismaisesta näkökulmasta on luontevaa ja tarpeellista. Esimerkiksi prostituutioon liittyvä ihmiskauppa on kysymys, josta on puhuttava pohjoismaiden, muiden Itämeren alueen maiden ja EU:n yhteisissä piireissä.
Kokous toi kuitenkin jälleen esiin joitakin pohjoisen ulottuvuuden ongelmista. Yksi niistä on poliittisen sitoutumisen puute.
Pääpuhujana oli puhemies Paavo Lipponen, joka on koko ajatuksen isä. Tällä kertaa hän halusi nostaa esiin logistiikkaan liittyvän kumppanuuden uutena ajatuksena.
Lipponen esiintyy siis yhä aloitteellisena. Pulmana on, että juuri muut eivät sitä tee. Useimmat muut poliitikot tuntuvat viittaavan pohjoiseen ulottuvuuteen vain velvollisuudentunnosta, hahmottamatta kunnolla, mistä on kyse ja miettimättä uusia mahdollisuuksia.
Osin tämä johtuu siitä, mikä aloitteessa haittaa suurta yleisöä ja myös monia yhteistyökumppaneita: on vaikea saada otetta siitä, mistä on kyse. EU:n pohjoinen ulottuvuus kaipaa lisää selkeyttä.
Pohjoismaiden neuvoston raportoija, tanskalainen kansanedustaja Jens Christian Larsen nosti kokouksessa ansiokkaasti esiin eräitä pohjoisen ulottuvuuden suurimmista ongelmista. Hän kaipasi pysyvää rahoitusjärjestelmää, "korvamerkittyjä" varoja, mikä toisi selkeyttä ja ennakoitavuutta. Samaan aikaan voisi pohtia, tulisiko pohjoiseen ulottuvuuteen liittyville hankkeille määritellä omat kriteerit.
Selvä näkemys, selvä työnjako, selvä ennakoitavuus - näiden avulla päästäisiin jo pitkälle. Se lisäisi myös poliittisen sitoutumisen edellytyksiä.
Syksyllä alkanut sosiaali- ja terveysalan kumppanuus on yksi esimerkki pohjoisen ulottuvuuden mahdollisuuksista. Kaikki alueella ja näillä aloilla toimivat osapuolet - ja niitä on monta - ovat tämän kautta sitoutuneet luomaan eräänlaisen toimintoja koordinoivan sateenvarjon. Valmistelut vapaaehtoisen rahaston perustamiseksi ovat meneillään.
Jos tämä kumppanuus toimii kuten toivotaan, sosiaali- ja terveysalan yhteistyö etenkin Luoteis-Venäjän suuntaan voi tehostua paljon nykyisestään. Mutta työ on tehtävä huolella: mallin on tuotava tehokkuutta ja selkeyttä sen sijaan että se vain lisäisi projekteihin uuden väliportaan, jonka rooli ei aukea kenellekään.