Pohjois- ja Itä-Suomessa teetetään suhteessa eniten määräaikaisia töitä. Ei taida olla yllätys, kun alue on suurinpiirtein sama kuin perinteinen työttömyyden riivaama kehitysalue.
Kovin hyvin kehitysalueleima ei sovi enää Oulun seutuun, mutta pätkätyön teettäjänä se taas on Pohjois-Suomen kärkeä.
Juuri tämän päivän tilannetta ei tilastoista vielä näe, mutta jotkut organisaatiot, esimerkiksi Oulun yliopistollinen sairaala, Oulun kaupunki, osa muistakin kunnista ja Oulun yliopisto ovat kääntäneet henkilöstöpolitiikkaansa uuteen asentoon, vakinaistamisen suuntaan.
Lainsäädäntö on paimentanut julkisyhteisöjä kuin yrityksiäkin pois pätkätöistä.Tosin edelleenkin lakia rikotaan, töitä ketjutetaan ja määräaikaisia pestataan vakinaisiin töihin ilman perustetta.
Lakiakin parempi ohjastaja on raha ja tulevaisuuden pelko. On oivallettu, että uhkaavaan työvoimapulaan on varauduttava. Paras keino siihen on vakinaistaminen.
Toisaalta pätkätyön hyvät ja huonot puolet ovat paljastuneet sekä työnantajan että työntekijän kannalta. Pätkätyöläisestä pääsee helposti eroon ja hänelle ei tarvitse maksaa kaikkia etuja, mutta toisaalta pätkätyöläisen työn laatu ja motivaatio eivät aina ole vakinaisen luokkaa. Valmiiksi koulutettu pätkäläinen voi hypätä pätkän jälkeen muualle vakinaiseen työhön.
Naisia yleisemmin
Pohjois-Pohjanmaalla oli määräaikaisten työntekijöiden osuus viime vuonna 20,2 prosenttia, kun koko maassa vastaava luku oli 16,4 prosenttia. Maakunnan naisista lähes joka neljäs oli määräaikaisessa työsuhteessa, miehistä noin joka kuudes. Määräaikaisten miesten ja naisten osuudet palkansaajista olivat nelisen prosenttia suuremmat kuin koko maassa.
Koulutuksen toimialalla työskentelevistä on määräaikaisia keskimääräistä enemmän. Miesten ja miesten naisten osuudet ovat alalla lähes yhtä suuret.Vuonna 2002 miehistä 28,9 ja naisista 28 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa.
Esimerkiksi Oulun seudun jättiorganisaatiossa, OSAKKissa määräaikaisten osuus on noin 40 prosenttia. Henkilöstön määrä oli viime vuoden lopussa1 464 henkilöä, joista opettajien osuus yli 900. Henkilöstöpäällikkö Irmeli Matinlassin mukaan henkilöstön määrä on noussut vuosittain noin 60 hengellä, mutta tasaantuu lähivuosina.
Korkeaan prosenttiin vaikuttaa Matinlassin mukaan tuntiopettajien ja epäpätevien osuus, sijaisuudet ja myös tuore ammattikorkeakoulu, joka vasta nyt alkaa olla siinä laajuudessa kuin on ajateltu. "Tyypillisiä määräaikaisia virkasuhteista ovat sijaisuuksien ja epäpätevien ohella projektien ihmiset."
Määräaikaisuudet ovat nyt Matinlassin mukaan vähenemään päin. Ammattikorkeakoulu vakiintuu ja lainsäädäntökin tulee vastaan. Laki kieltää muun muassa ketjutuksen.
"Jos hommaan saadaan pysyvä ihminen, ei ole mitään järkeä ketjuttaa sitä", Matinlassi sanoo. Hän arveleekin, että aikaisemmin tehtävät saattoivat ketjuuntua ilman, että sitä ajateltiin sen tarkemmin. Hänen mielestään se ei ollut mikään maan tapa talossa.
Samaan suuntaan vaikuttaa opettajien pätevöityminen, kun heidät vakinaistetaan valmistuttuaan. Talossa on annettu kolmekin vuotta aikaa pätevöitymiskoulutukseen.
Tosiasia kuitenkin on että kaikista suurista työnantajista ja monistakin pienistä kulkee juttuja kaupungilla ja kahvihuoneissa siitä, että määräaikaisten sijaisuuksien tekijöitä kohdellaan lain rajoja hipoen ja joskus ne ylittäen.
"Minulla on tuttu, joka on ollut kahdeksan vuotta pätkätöissä", alkaa hyvin yleinen tarina. Vuosien määrä vain muuttuu ja pitemmistäkin pätkätyöputkista puhutaan. Ne eivät ole vain juoruja.
Yleinen käsitys tuntuu olevan se, että määräaikaisuuksia suositaan myös siksi, että "löysässä hirressä roikkuva työntekijä on helpommin käsiteltävä ja tottelevaisempi kuin vakituinen jääräpää". Kun tulevaisuus on avoin, ei uskalla pitää kiinni edes oikeuksistaan.
Vakiintunut taso
1990-luvun pätkätöitä tutkinut tutkija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta arvioi, että määräaikaisten palkansaajien osuus ei ole kasvanut viime vuosina, pikemminkin vähentynyt. "Epätyypillisestä työstä osa-aikainen työnteko on sen sijaan yleistynyt. Kuntatyönantajilla määräaikaisten palkansaajien osuus on samoissa lukemissa 2000-2002, yksityissektorilla laskenut vähän ja valtion kohdalla osuudet ovat kasvaneet."
Huippuvuonna 1997 määräaikaisia oli 18,2 prosenttia, miehistä 15,5 prosenttia ja naisista 21 prosenttia.