Suomesta katsoen on usein melko vaikea mieltää, että Pohjois-Ruotsin eteläraja on tosiaan osapuilleen Turun korkeudella. Siellä sijaitsee Gävleborgin lääni, joka on eteläisin niistä viidestä läänistä, jotka muodostavat Norrlandin, Ruotsin pohjoisen. Suomeen sijoitettuna Norrlandin maantieteellinen alue ulottuisi Turusta Kilpisjärvelle.
Tukholman horisontista pohjoinen siis alkaa heti Uppsalan takaa. Siinä kulkee henkinen raja, eikä vain henkinen. 58 prosenttia maan pinta-alasta on virallisesti määriteltyä pohjoista, jolla on tyypilliset Suomestakin tutut kehitysalueen ongelmat.
Tosin sillä erolla, että Ruotsin pohjoinen näyttää olevan vielä enemmän henkisessä paitsiossa. Sitä paitsi Lapin Kullan panimo sentään sijaitsee Lapissa eli Torniossa. Ruotsin myyvin vientiolut Norrlands Guld purkitetaan Taalainmaalla, Norrlandin eteläpuolella.
Norrland merkitsee Ruotsille ennen muuta raaka-aineita: vesivoimaa, metsiä, kaivoksia. Niiden turvin alue tuottaa melkoisen määrän vientituloja. Asutus on harvaa: koko tuolla valtavalla alueella asuu vain 13 prosenttia maan väestöstä, useimmat keskittyneinä rannikon kaupunkeihin.
Aluepoliittinen keskustelu on Suomessa jälleen virinnyt uusille kierroksille hajasijoituspuheiden myötä. Edellisillä keskustelukierroksilla on Suomessa usein vedottu Pohjois-Norjan esimerkkiin, jossa valtion tukitoimet väestön pitämiseksi pohjoisessa ovat olleet varsin aktiivisia (estämättä silti väestökatoa).
Pohjois-Ruotsin esimerkkiin ei ole vedottu koskaan. Eikä ihme: opittavaa tuntuu enemmänkin olevan toisin päin.
Ruotsi on pitkä maa, mutta se on myös rakennettu tavalla, joka pitää etäisyydet pitkinä. Maan pohjoisimman läänin pääkaupungista Luulajasta on Tukholmaan osapuilleen sama matka kuin Rovaniemeltä Helsinkiin. Mutta Rovaniemen ja Helsingin välillä on päivässä useita junayhteyksiä. Matkaan menee reilut 10 tuntia, ja sen pitäisi nopeutua, kunhan sähköistys vihdoin saadaan valmiiksi Oulusta pohjoiseen.
Luulajasta Tukholmaan on valittavana vain kaksi yöjunaa, ja aikaa kuluu noin 15 tuntia. Jopa bussiyhteys on nopeampi. Toisin sanoen jos haluat pääkaupunkiin, lennät. Eikä junayhteyden nopeuttaminen ole kiinni sähköistyksestä vaan siitä, että pitäisi rakentaa kokonaan uusi rautatie. Nykyinen kun kulkee mutkikkaasti sisämaata.
Uusi ratayhteys etelästä Uumajaan on parhaillaan tekeillä. Siitä Luulajan kautta Haaparantaan tarvittaisiin 400 kilometriä lisää. Pohjoisessa on kyllä tehty suunnitelmia, etelästä ei rahaa heru.
Maantiekartalla vihreällä merkityt moottoritiet ovat Gävlestä pohjoiseen lyhyitä pätkiä. Mitään vastaavaa kuin Oulun Pohjantie tai Kemi-Tornio -moottoritie ei koko Norrlandista löydy.
Pohjois-Suomen lähimmät vastinparit Ruotsissa ovat Norrbottenin ja Västerbottenin läänit. Jälkimmäisen pääkaupunki, yli 100 000 asukkaan yliopistokeskus Uumaja muistuttaa jossain määrin Oulun asemaa Suomessa, joskaan se ei ole yhtä selkeä valtakunnanosakeskus - saati mahdollinen "toinen pääkaupunki".
Norrbottenin ja Västerbottenin EU-tarpeisiin perustettu yhteistyöelin "North Sweden" aloittaa viime vuoden toimintaraporttinsa melko tylysti: "On pitkä matka, ennen kuin olemme hyväksyttävällä kansainvälisellä tasolla EU-työssämme. Alhainen tavoitetaso on erikoista, kun ottaa huomioon alueen hyvin heikon taloudellisen kehityksen."
Raportti on listannut koko joukon alueen heikkouksia EU-asioissa. Talouskehitys on yksi Euroopan kehnoimmista vuoden 1995 jälkeen, yksityinen sektori on ohut, erityisesti elinkeinoelämän koulutustaso heikko, vain harvat ihmiset alueella ovat aktiiveja EU:n suhteen, Eurooppa-kysymykset eivät ole luonteva osa kehitystyötä, projektijohtajat ovat tottumattomia kansainväliseen työhön, alueellinen identiteetti on heikkoa, alueellinen lehdistö seuraa EU:n kehitystä hyvin rajoitetusti, jolloin keskustelua ei synny.
Lista alueen mahdollisuuksista on eräänlainen peilikuva edellisestä. Rakennerahastoja ynnä muuta pitäisi osata käyttää hyväksi.
Raportti viittaa siihen, että Pohjois-Ruotsi on Suomeen verrattuna yllättävän pahasti pihalla omasta asemastaan kansainvälisessä kanssakäymisessä. Tavallaan sama liittyy turismiin: Lapin talvi on tuote aivan toisella tavalla kuin rajan takana - Jukkasjärven jäähotelli on harvoja päinvastaisia esimerkkejä.
Pohjois-Suomessa Oulun yliopisto on paisunut jo maan toiseksi suurimmaksi, ja sen varaan on rakentunut huima teknologiakehitys. Lapin yliopistokin tunnetaan.
Entä Ruotsissa? Jälleen lainaus North Swedenin raportista: tutkimus- ja kehitysrahoitus alueen yliopistoille ei näytä lupaavalta, ulkopuoliset odotukset ovat liiallisia, opiskelijavirrat vähenevät, johtavia tutkijoita on vaikea houkutella, alueen elinkeinoelämän kanssa on vaikea käynnistää yhteistyötä sen yksipuolisuudesta johtuen...
Talouselämän lehti Affärsvärlden piti joulukuun alun katsauksessaan kehnoa yritysilmastoa yhtenä koko Norrlandin suurimmista ongelmista. Sanotaan, että aluetta leimaa halu saada ulkoisia avustuksia, kyvyttömyys yksilölliseen aloitteellisuuteen, yrittäjyysvihamielisyys, epäluulo ulkoisia vaikutteita kohtaan. Luonnonvaroihin on uskottu aivan liikaa, muu kehitys on estynyt.
EU:n aluejakotilastoissa on kaikkiaan 204 erilaista aluetta. Pari vuotta sitten Norra Mellansverige (pohjoinen Keski-Ruotsi) sijoittui kasvuluvuissa sijalle 202 ja Keski-Norrland työllisyystilastoissa sijalle 204.
Väki vähenee, nuoret muuttavat pois. Kaikkiaan Pohjois-Ruotsin tilanteessa ja keskustelussa on paljon sellaista, mikä on tuttua Pohjois- ja Itä-Suomesta. Mutta Suomessa epätasainen aluekehitys on sentään vakavasti otettu poliittinen kysymys, johon yritetään vaikuttaa. Ruotsalaisesta keskustelusta moista ei hevin löydä.