Ensimmäisenä silmiin nousee Ahku. Hehkuvaan saamelaisasuun pukeutuneen Inga Näkkäläjärven suuri muotokuva on ripustettu Tennispalatsin Kulttuurien museoon siten, että kuva työntyy esiin kuin tunturin takaa, kun vieras kiipeää portaita ylös näyttelytilaan.
Näkkäläjärven suvun ahku eli isoäiti on valokuvaaja Pekka Antikaiselle tärkeä ihminen. "Ahku hyväksyi minut perheeseen. Hänen kauttaan pääsin sisälle poroelinkeinoon ja saamelaisuuteen", Antikainen muistelee yli kahden vuosikymmenen takaisia aikoja, kun hän nuorena valokuvaajana teki ensimmäiset kuvausmatkansa Inariin.
Kulttuurien museon seinille ovat nyt levittäytyneet monet muutkin Antikaiselle rakkaat Lapin ihmiset ja maisemat. Aslak ja Pauli Näkkäläjärvi juomassa aamukahvia kodassa, Nilivaaran Tauno, joka neuvoi miten poroisännille pitää esittäytyä, jotta nämä eivät aja kameran kanssa häärivää miestä matkoihinsa. Huikea kuva porotokasta nousemassa Jäämeren aalloista, revontulien alla punaisena hehkuva kota, lohet, riekot ja porot kaikki omassa luonnon ympäristössään.
Antikainen on tietoisesti halunnut kuvata Saamenmaan paratiisinhohtoisena paikkana, jossa asuu onnellisia ihmisiä.
Kallaveden saaressa kasvanut Antikainen valmistui vuonna 1983 Lahden taide- ja käsiteollisesta oppilaitoksesta ja teki lopputyönsä rosoisesta New Yorkista. Savolaismiehestä tuli saamelaisten kuvaaja legendaarisen amerikansuomalaisen valokuvaajan Arno Rafael Minkkisen ansiosta. Minkkinen kummasteli Antikaisen lopputyötä arvioidessaan, minkä vuoksi tämä halusi kuvata Manhattania. Miksi ei kuvia kotimaasta?
"Olin jo poikasena kiinnostunut ihmisistä, jotka saavat elantonsa suoraan luonnosta. Savosta he olivat jo hävinneet, mutta Lapista löytyivät saamelaiset", Antikainen muistelee.
Onnekkaiden sattumien kautta hän pestautui Aslak Näkkäläjärvelle vetomieheksi ja sai kokea poronhoitajien ja kalastajien elämää ja pääsi tallentamaan kamerallaan luontaiselinkeinossa kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneita muutoksia.
Saamelaisten kuvaajaa
ei tueta
Tiukasta juurtumisestaan huolimatta Pekka Antikainen muutti kuukausi sitten kiukkuisesti Inarista kirjoille Lahteen. Vihastumisen syynä oli Lapin läänin taidetoimikunta, jolta ei herunut lanttiakaan Saamenmaa-näyttelyn kuluihin.
Antikaisen mielestä kitsastelun perimmäinen syy on rasismi. "Tukea ei tule, koska kuvaan saamelaisia. Viimeiset vuodet olen joutunut puristamaan kaiken itse. Tukijat ovat vähissä, vaikka Saamenmaa on kaikkien aikojen suurin Lappia kuvaava näyttely. Viime vuonna kuvat olivat esillä Inarin Siidassa. Menestys oli aivan uskomaton! Näyttelyssä kävi yli 57 000 katsojaa."
Helsingin Tennispalatsin jälkeen Saamenmaa sopisi Antikaisen mielestä kiertämään kotimaan taidemuseoissa ja sen jälkeen ulkomailla gallerioissa. Näyttelyä on kysytty yli kymmeneen maahan Australiaa myöten, mutta sopimuksia ei toistaiseksi ole kirjoitettu. Näyttelyn vieminen ulkomaille on kallista, eikä Antikaista ole viime vuosina hemmoteltu apurahoilla.
Mies on nyt kirjoilla Lahdessa, mutta asuu edelleen vaimonsa Anne-Maria Antikaisen kanssa suurimman osan ajastaan Inarissa, jossa pariskunnalla on työtilana Metsähallitukselta ostettu vanha hirsiateljee ja olohuoneena oikea Lapin kota. Vaimo on tukkukauppias, joka tuo Suomeen sisustus- ja lahjatavaraa Intiasta ja Indonesiasta.
Antikainen kertoo tuntevansa itsensä enemmän saamelaiseksi kuin savolaiseksi. Lapin kesä on Antikaisen mielestä ihana, mutta tärkein vuodenaika on kaamos. "Naimisiinkin mentiin tammikuussa Saariselällä. Häät kestivät viikon."