Greenpeacen uudet suojeluvaateet lopettaisivat metsäelinkeinon pohjoisesta sekä lisäisivät työttömyyttä. Samalla vaarantuisi vapaaehtoinen suojelu.
Maailmanlaajuinen ympäristöjärjestö Greenpeace on iskenyt taas silmänsä Suomen metsiin, vaikka Suomi on yrittänyt toteuttaa Greenpeacen ja muiden ympäristöjärjestöjen vaatimuksia. Metsiä on suojeltu runsaasti nimenomaan pohjoisessa, mutta nyt järjestö vaatii niin suuria suojelualueita, että ne toteutuessaan vaarantaisivat koko metsätalouden Lapissa.
Uudet suojeluvaatimukset kohdistuvat Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsiin, joiden tärkein omistaja on valtio eli metsähallitus. Kuitenkin metsien suojelun painopiste on Etelä-Suomessa. Ehkä syynä on se, että etelässä ei voida metsiä suojella pakolla, koska suuri osa metsistä on yksityisten omaisuutta. Suomen virallisena tavoitteena onkin edistää vapaaehtoista suojelua. Sen Greenpeacen vaatimukset nyt vaarantavat.
Metsähallituksen mailla Pohjois-Suomessa toteutettiin 1994-96 moratorio, jonka aikana inventoitiin miljoonan metsähehtaarin suojelutarve. Moratorio eli hakkuukielto päättyi valtioneuvoston päätökseen Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelusta. Tuolloin 300 000 hehtaaria pistettiin suojelupakettiin.
Nyt Greenpeace vaatii uutta moratoriota noin 300 000 hehtaarilla, kunnes luontoarvot olisi uudestaan inventoitu. Hakkuiden rauhoitus johtaisi heti lomautuksiin ja uusiin työttömiin. Selvittiköhän Greenpeace tätä puolta saksalaiskustantajille, joita se vei seuraamaan hakkuita Suomussalmelle ja Kuhmoon.
Suojeluvaatimusten takana on Saksan Greenpeace, joka käyttää Suomeen kohdistuvien vaatimustensa tukena saksalaisia kustannustaloja. Kustantajat ovat Suomen paperiteollisuuden suuria asiakkaita. Ne eivät halua joutua kuluttajien boikottiin tai mielenosoitusten kohteeksi.
Pohjoisen hakkuut eivät kuitenkaan enää ole suomalaisten omissa, vaan saksalaiskustantajien käsissä. Jos kustantamot hyväksyvät moratorion, ne samalla lisäävät työttömyyttä. Sitä kaikki saksalaiskustantamot eivät hyväksy. Kompensoivaa työtä ei ole tarjolla Pohjois-Suomessa. Jos olisi, se olisi jo aikaa sitten otettu käyttöön. Eri asia on, kykenevätkö saksalaiskustantamot vastustamaan Greenpeacen painostusta.
Suomessa on riidelty metsistä, hakkuista ja suojelusta kymmeniä vuosia, eikä loppua näy. Greenpeacen vaatimukset eivät koske vain 300 000 metsähehtaarin rauhoitusta pohjoisessa. Etelässä pitäisi suojella metsää 200 000 hehtaarin verran.
Jokin aika sitten Etelä-Suomen metsien suojelussa päästiin erinomaiseen lopputulokseen, jonka valtioneuvosto hyväksyi. Tavoitteena on edistää metsänomistajien vapaaehtoista suojelua. Greenpeacen vaatimukset saattavat lukkiuttaa metsänomistajien asenteita ja suojelu voi jäädä toteutumatta. Tosiasia on, että metsien suojelun tarve on todellinen etelässä, ei enää pohjoisessa.
Greenpeacen toiminta ei saa enää edes valtiovallan tukea, kuten vielä 90-luvulla. Närkästyneitä ovat olleet niin ministerit kuin lappilaiset kansanedustajatkin. Kaikki ymmärtävät, että pohjoisen metsiä on suojeltu niin paljon, ettei alue kestä uusia suojeluohjelmia. Jo nyt muuttoliike on niin valtaisaa, ettei ylimääräistä potkua lisätyöttömyyden muodossa enää tarvita.
Jokamiehenoikeus takaa sen, että metsiin on helppo mennä niin saksalaisen ympäristöaktivistin kuin kustantajankin. Tällaista oikeutta ei ole muualla kuin pohjoismaissa. Ilmeisesti Suomessa ollaan liian sinisilmäisiä. Jos ulkomaisten luontoaktivistien tempaukset jatkuvat, jonkinlaisia rajoituksia jokamiehenoikeuteen on pakko ryhtyä harkitsemaan.