Seutukuntien yrittäjätoiminnan tehokkuuserot ovat tuoreen tutkimuksen mukaan huomattavat. Heikoimmin vertailussa menestyivät Torniojokilaakso, Tunturi-Lappi ja Pohjois-Lappi.
Syrjäisestä sijainnista näyttää laman jälkeen tulleen yhä selvemmin taloudellisen tehokkuuden este. Oulu ja Kemi–Tornio olivat ainoat vertailussa todella hyvin menestyvät maantieteellisesti syrjäiset alueet.
Hyvä sijainti ei kuitenkaan ole aina taannut vahvan aseman säilymistä, sillä useiden Etelä-Suomen alueidenkin asema on heikentynyt. Yliopiston sijainti alueella ei takaa paikkaa kärkikaartissa.
Kärkeen sijoittui koko ajanjaksolla 1988–1999 Helsingin seutu.
Toiseksi tuli Salo, joka laman jälkeen nousi seutukunnista ensimmäiseksi. Kolmanneksi sijoittui Jämsän seutu.
Suuret kaupunkialueet ovat keskimääräistä tehokkaampia. Pienillä paikkakunnilla vahvat yksittäiset tuotantolaitokset ovat merkittäviä kehityksen kannalta, kuten Salossa Nokia.
Seutukuntien väliset tehokkuuserot kasvoivat aikavälillä 1988–1999. Kun 1980-luvun lopulla vahvimman ja heikoimman välinen ero oli noin 30 prosenttia, oli ero 1990-luvun loppupuolella kasvanut 40 prosenttiin.
Laman aikana heikoimmat alueet putosivat kärkeen nähden eikä ero ole kuroutunut umpeen.
Tutkimuksen ovat tehneet erikoistutkija Ilkka Susiluoto Helsingin kaupungin tietokeskuksesta ja professori Heikki A. Loikkanen Helsingin yliopistosta.