Oululaiset ovat pohtineet tukka pystyssä Pohjantien ja Nelostien liikennettä. Ikävät kolariuutiset seuraavat toistaan päivä päivän perään. Pohjantie ja siitä jatkuva Nelostie Oulusta Kemiin taitavat tällä hetkellä olla Suomen vaarallisimmat tieosuudet.
Monet eivät enää edes uskaltaudu Pohjantielle, vaan valitsevat korvaavaksi reitiksi vanhan Nelostien esimerkiksi Liminkaan tai Haukiputaalle.
Oulun seudun liikenneyhteydet kaipaavat muutenkin kohennusta, mutta valtakunnalliseen tietoisuuteen nämä paikalliset ongelmat eivät ole yltäneet kuin mitä nyt kolariuutisina.
Euroopan unionin investointipaketissa on mukana nopea junayhteys Helsingin ja Turun välille. Eikö se Pendolino ole kulkenut tuota väliä jo vuosikaudet? Ainakin silloin kun veturi ei ole jäätynyt sohjoon.
Liikenneministeri Paula Risikko (kok.) oli viime viikolla huolissaan Ylivieska–Iisalmi-yhteydestä ja lupasi toimia asian eteen.
Ylivieska–Iisalmi? Eikö Helsinki–Oulu-ratayhteys ja sen jatko aina Rovaniemelle ole valtakunnallisesti paljon tärkeämpi kohde? Kyse on rautateillä Suomen päävaltimosta.
Maantieliikenteessä samanlaiseen valtimoon kuuluvat Pohjantie ja Nelostien jatke Kemiin.
Siksi edellinen liikenneministerin Merja Kyllönen (vas.) tuntui pöyristyttävältä, kun hän järjesteli maantieliikenteen rahoja ohi kaikkien kiireellisyyksien.
Kyllönen kuppasi rahaa Kainuuntielle, tuolle Oulun ja Kajaanin väliselle yhteydelle. Kyllönen pullautti listalta Pohjantien ja Nelostien.
Tietenkin Kyllösen linjauksesta on hyötyä hänen kotimaakuntaansa Kainuuseen. Nuoret pääsevät nopeammin Ouluun.
Merja Kyllönen itse on päässyt tiettävästi ihan Brysseliin asti. Hänestä tosin ei ole kuultu sen koommin.
Kuinka monta kuolonurhia tai loukkaantunutta vaaditaan Pohjantielle ennen kuin valtatietä ryhdytään kunnostamaan?
Esimerkiksi itsenäisyyspäivän alla 31 ihmistä joutui kolareiden takia yhden vuorokauden sisällä onnettomuuteen Oulussa ja Iissä.
Toki se on selvä, ettei syy ole aina autossa eikä tiessäkään, vaan ihmisessä. Ihmiset tekevät virheitä liikenteessä. Huonot olosuhteet lisäävät virheiden riskiä. Oulun ympäristössä olosuhteet ovat niin huonot, että riski on kasvanut jonkun loukkaantuneen mielestä jo kipurajalle.
On suoranainen kumma, että aina niin valppaassa sosiaalisessa mediassa ei ole herätty kampanjoimaan Pohjantien ja Nelostien liikenneolojen ja -turvallisuuden puolesta, kun poliitikoista ei ole ollut ongelmien ratkaisijoiksi.
Voi tietenkin olla, että sosiaalisen median innokkaat kuluttajat tukevat hengeltään joukkoliikennettä ja tiheää taajama-asumista, jolloin valtatiet ovat aivan turhia ympäristöongelmia aiheuttavia muinaisjäänteitä. Maaseutukin on sitä luontoa, jota on syytä jättää jälkipolville.
Somettaja liikkuu vain netissä ja kasvattaa omalla jäsenyydellään ainoastaan amerikkalaisten suuryritysten Facebookin ja Googlen voittoja.
Pohjantien kunnostuksen eteen voisi ajatella jopa likaista kampanjaa, jolla pommitettaisiin sosiaalisen median kautta liikenneministeriä ja liikenneministeriötä aina, kun Pohjantiellä rytisee pelti.
Viestejä ropisisi menemään kuin kauppaketjujen pluspisteitä, pinssejä ja bonuksia. Painetta voisi ohjata myös valtiovarainministeriöön ja valtioneuvoston kanslian kautta suoraan pääministerille.
Aina kun kaupunkiin uskaltautuisi ministerivieras, häntä kyydittäisiin mustilla autoilla Pohjantietä pitkin tuhatta ja sataa puskuri puskurissa.
Kuskin ammattitaitoon kuuluisi kertoa ministerille ja muille mitä pöyristyttävämpiä tosiasioita Pohjantien liikenteestä.
Kuljettajiksi voisi värvätä paikallisia urheiluautoilijoita, sillä urheiluahan se on liikkua Pohjantiellä.
Kolumni