Paljon vanhaa ei jäänyt jäljelle, kun Pohjanmaan museo Vaasassa uusi perusnäyttelynsä lähes 15 vuoden tauon jälkeen. Ainoastaan Björkön kalastajakylän tuvan atmosfääri on entisellä paikallaan kukkakaappeineen.
Edes lavastetussa kalastajakylässä kaikki ei ole silti ennallaan. Tuvan ikkunat on uusittu, ja penkille verkkojensa ääreen on kumartunut lavastaja Sonja Backlundin valmistama ukko.
-- Niin hirveän paljon jouduttiin viemään varastoon, että itkettää, harmittelee intendentti Tuula Airola kansantaiteen huoneessa, jossa karsinta kävi kaikkein kovimmin.
Ja kun esillepano vitriineineen on komea, on selvä, että näyttelyn tekijät ovat joutuneet toteuttamaan "less is more" -ajattelua. Taidokkaita kaappikelloja jäi esille muutamia, punasavisia vateja alle kymmenen. Uutta ovat koristeelliset rukinlavat, jotka nekin on valikoitu satojen toinen toistaan komeampien joukosta.
-- Aineistoa olisi kokonaiselle kansantaiteenmuseolle, Airola painottaa. -- Muuallekin kuin Kaustiselle. Uusittu näyttely säilynee seuraavat kymmenen vuotta, sillä sen pystys nielaisi noin 400 000 euroa.
Ääntä ja liikkuvaa kuvaa
"Vaasa 400 -- tarinoita kaupungista" -näyttely perustuu suurimmaksi osaksi esineisiin liittyviin tarinoihin. Tarinoiden päähenkilöitä ovat puolestaan naiset: vauraat porvarirouvat, kauppiaanlesket, pumpulitehtaan tytöt ja prostituoidut, aikana jolloin nainen määriteltiin miehensä kautta.
Pumpulitehtaan Anna jäi esimerkiksi naimattomaksi, ja hänen hienot käyttämättömät kapionsa päätyivät aikanaan museoon. Miehiä näyttelyjoukossa on sen sijaan vähän: lähinnä kapakassa juopuneena tai katuojasta pelastuneena ylväänä mesenaattina.
Esineiden vaihteleva sijoittelu alas ja ylös kuvaa yhteiskuntaluokkia, ja asettaa samalla osan esineistöstä myös lapsen tasolle. Näin lukutaidotonkin saa osansa elämyksestä.
Mahdollisuuksien mukaan esineet on aseteltu asiayhteyksiinsä esimerkiksi vauraaksi porvariskodiksi, puusepänverstaaksi tai Vaasan palon yhteyteen. Historiaa on myös elävöitetty äänellä ja liikkuvalla kuvalla. Äänitteellä Runeberg kirjoittaa kirjettä äidilleen, ja kapakassa hälistään. Myös usean naisen tarinat voi kuunnella kuulokkeilla.
Supernovasta rapakiviin
Museon alakerrassa Merenkurkun luontokeskuksen Terranovan tiloissa on avattu niin ikään uusi pysyvä näyttely "Kivien valtakunta". Entisiin varastotiloihin on Geologisen tutkimuskeskuksen avustuksella saatu aikaan tiivis aikahyppy alkuräjähdyksestä ja supernovista aina uuden jääkauden odotteluun saakka.
Osaavan oppaan johdolla kellaritila herää eloon myös sellaiselle katsojalle, jolle miljoonien vuosien aikajänteet tekevät tiukkaa -- ja kivitietoudenkin kanssa on vähän niin ja näin.
Esillä on muun muassa Pariisin maailmannäyttelyssä vuosina 1900 ja 2000 esillä ollut kopio meteoriitista, joka putosi vuonna 1899 Porvoon Bjurbölen merenlahteen. 80-kiloisen järkäleen päällys on alkuperäistä kiveä.
Luontopedagogi Vesa Heinonen esittelee suvereenisti gneissit, stromatoliitit ja graniitit, kertoo rapakivien harvinaisuudesta ja kumartuu sisään näyttelyn nurkkaan rakennettuun aidontuntuiseen Susiluolaan.
Heinonen muistuttaa aikajana todisteenaan, että ihminen ei voi pysäyttää maapallon kylmenemiskehitystä kuin väliaikaisesti. Ilmastonmuutos aiheuttaa lämpenemistä tuhannen tai kolmentuhannen vuoden kuluessa, mutta 60 000 vuoden kuluttua seuraa jälleen iso jääkausi.
-- Myös Merenkurkun maayhteys hoitelee itse itsensä 2 000 vuoden kuluessa. Ja kun Merenkurkku menee umpeen, Perämerestä muodostuu sisäjärvi, Peräjärvi, Heinonen kuvaa väistämätöntä.