Kesälukemisen joukkoon osui kirjaston hyllystä pihalaatan painoinen kirja, jonka nimi suomennettuna kuuluu: "1001 historiallista kohdetta, jotka sinun on syytä nähdä ennen kuolemaasi".
Kirja on viime vuodelta ja tehty yhteistyössä Unescon kanssa. Teoksen sisältö koostuukin lähinnä järjestön valitsemista maailmanperintökohteista.
Suomesta kirjaan päässeestä kolmesta paikasta tosin vain yksi, Suomenlinna, kuuluu maineikkaalle listalle. Kaksi muuta ovat Turun linna ja Olavin linna.
Jotenkin kolmen linnan valinta tuntuu tylsältä ratkaisulta. Mitä siis voisi tarjota niiden sijalle?
Asian pohdintaa ei tee yhtään sen helpommaksi, että mainitun kirjan etukanteen on kuvattu Perun muinainen ja myyttinen vuoristokaupunki Machu Picchu ja ja takakanteen Britannian arvoituksellinen Stonehenge. Yhtä huimia kohteita kirjassa on satoja, joskaan ei sentään tuhatta.
Viime aikojen kiinnostavimpiin kotimaisiin historia-aiheisiin uutisiin kuuluu tulkinta, joka voi kerralla ratkaista sen, mikä nousee Suomen seuraavaksi kohteeksi niin Unescon luetteloon kuin teemaa koskevaan kirjallisuuteen. Se paikka on metsän keskellä Raahen Pattijoella ja tunnetaan Kastellin jätinkirkkona tai linnanraunioina.
Jos paikalla on käynyt, jääkiekkokaukalon mallinen kivirakennelma ei vielä ensinäkemältä aiheuta vahvoja väristyksiä. Erikoinen se kieltämättä on, sillä jokin joukko on yli 4 000 vuotta sitten nähnyt jostain syystä valtavan vaivan kootessaan tuhansia kiviä arvoitukselliseksi muodostelmaksi paikalle, joka vielä tuolloin sijaitsi meren saaressa.
Jääkiekkoa paikalla ei pelattu. Jätinkirkot, joita Raahen lisäksi on Pohjanmaalla muuallakin, on tulkittu milloin hylkeenlihan kylmävarastoiksi tai asuinrakennusten perustuksiksi, milloin kalmistoiksi, linnoituksiksi tai riista-aitauksiksi. Kastellin jätinkirkolla olevan Museoviraston kyltin mukaan kyseessä on todennäköisesti hylkeenpyyntiin liittyvä leiripaikka.
Näihin oletuksiin nähden järisyttävä uusi näkemys rakennelmien merkityksestä julkistettiin loppukeväällä. Tulkinnan takana ovat tähtitieteilijä, arkeoastronomi Marianna Ridderstad Helsingin yliopistosta sekä Pohjanmaan röykkiömonumentteja pitkään tutkinut Oulun yliopiston arkeologi Jari Okkonen.
Heidän arvionsa on, että jätinkirkkojen avulla on tehty tähtitieteellisiä havaintoja. Jätinkirkot on nimittäin rakennettu siten, että niiden porttiaukoista on voitu havainnoida auringon nousuja ja laskuja päivänseisauksina, päiväntasauksina ja muina merkityksellisinä päivinä. Rakennelmat olisivat jättimäisiä kalentereja.
Tutkijakaksikko pitää mahdollisena, että kalenterien rakentaminen ja tarve liittyvät viljelykulttuuriin, joka tuolloin teki tuloaan Suomeen, sekä tuon ajan ihmisten aikakäsityksen muutokseen. Kastellin jätinkirkon itävallin yksi aukko esimerkiksi kertoisi auringon avulla, milloin on elonkorjuupäivä.
Mahdollisena tutkijat pitävät sitäkin, että jätinkirkoilla oli uskonnollista merkitystä ja että ne olivat kulttipaikkoja, eivätkä sulje pois muitakaan käyttötarkoituksia.
Tieteellinen keskustelu jätinkirkoista tunnetuimman ja muiden samanlaisten röykkiöiden merkityksestä varmasti jatkuu. Ridderstadin ja Okkosen näkemys on tavattoman kiehtova. Jos tulkinta pitää kutinsa, Pohjois-Pohjanmaa on saanut oman Stonehengensa. Aivan tolloja ja saamattomia eivät siis ole olleet tämän alueen aiemmat asukkaat.
Kastellin jätinkirkko on puolenkymmentä vuotta kuulunut aieluetteloon, jolle Museovirasto on nostanut mahdollisia tulevia maailmanperintökohteita. Lopullisen päätöksen maailmanperintöluettelon täydennyksestä tekee Unescon komitea. Ratkaisevaa on se, mitä Suomesta esitetään. Automaattisesti esitykset eivät tosin mene läpi. Ei mennyt Paimion parantolakaan muutama vuosi sitten.
Maailmanperintöluettelo on joka tapauksessa niin arvostettu, että jonkin kohteen pääsy sille on melkoinen paukku monessakin mielessä. Paikallisesti se antaa ihmisille ylpeyden aiheen ja matkailullisesti kohteen suosio on yleensä taattu.
Siksi myös halu listalle on kova. Esimerkiksi huomenna torstaina Inarissa on keskustelutilaisuus, jonka teemana on saamelaisten uhripaikan, Inarin Ukonsaaren, pääsy maailmanperintöluetteloon.
Jos uusi teoria Pohjanmaan jätinkirkoista saa kantavuutta alleen, Kastellin nostolle luetteloon on yhä vankemmat perusteet. Ja jo nopeasti Kastelliin on syytä pystyttää nykyistä edustavampi esittely paikasta ja tuoda esille myös tuore tulkinta sen merkityksestä. Kyseessä on sentään Pohjois-Euroopan suurimpien kivikautisten monumenttien komein edustaja.