Oulun ensimmäiset valtakunnalliset käsityömessut vetivät Pohjankartanon täyteen messuväkeä lauantaina jo vajaassa tunnissa. Kymmeneltä avattujen ovien edessä kiemurteli ennen yhtätoista kymmenien metrien pituinen jono.Järjestäjätahon, Mediapro Oy:n asettama kävijätavoite koko viikonlopulle oli 3 000-5 000 vierasta.
Lauantain aikana messujen tarjontaan kävi tutustumassa jopa yli 3 000henkilöä.
"Varsinainen ruuhka osui aamupäivälle, sittemmin kävijämäärä tasaantui ja pahin ryysis hellitti", toteaa messujohtaja Charles Svanbäck.
Tekemisen iloa - käsin tehty -teemaa kantavilla messuilla oli satakunta näytteilleasettajaa. Pöydät laitettiin esittelykuntoon perjantaina.
Koska messut ovat nimenomaan valtakunnalliset, näytteilleasettajat tulivat pääosin muualta Suomesta, mutta pohjoisellakin oli vankka edustus. Oulun lähiympäristöstä saapui kuusitoista käsityöläistä.
"Paikoilla oli niin kova kysyntä, että moni jäi ilman. Kaikki olisivat mahtuneet, jos pöytiä olisi ollut noin kolmekymmentä enemmän", Svanbäck laskee.
Messuista uusi
perinne
Käsityömessujen suosio johtuu osittain siitä, että käsityön arvostus on kasvanut vuosi vuodelta. Entistä useampi käsityöläinen myös elättää itsensä töillään.
Valtakunnallisia messuja on järjestetty aikaisemminkin, mutta Etelä-Suomessa. Käsityöläisten mielestä pohjoisessa on potentiaalista asiakaskuntaa, omin päin markkinointikanavaa on kuitenkin vaikea löytää.
Näytteilleasettajien lisäksi mukana oli myös muutamia käsityöalan oppilaitoksia ja työnäytösten esittäjiä. Valmiiden tavaroiden lisäksi messuilta löytyy materiaalia niiden tekemiseen, kankaita, lankoja ja jopa ompelukoneita.
Oulun käsityömessuista on tarkoitus tehdä vuosittainen perinne.
Tina pitää lasin
kasassa
Tupaten täysien käytävien varrelle pystytetyissä kojuissa oli tarjolla perinnemakeisten ja kudonnaisten lisäksi myös leluja, takorautaa, puuesineitä ja pläkkilyhtyjä. Marimekon unikko-teemaa oli mukailtu muun muassa tyynyliinoihin ja veikeisiin kastelukannuihin.
Veikeyttä löytyi eritoten raahelaisyritys Naavalaisen pöydältä, jonka painannaisista löytyi muun muassa hellyttäviä villisika-aiheisia kosmetiikkalaukkuja. Värimaailma oli muutenkin messujen kirkkaimpia.
Myös Lyijylasihuoneen koju houkutteli kiillollaan muitakin kuin harakoita. Joroisista matkannut yrittäjä Riitta Hotarinen sanoo tekevänsä tilauksesta mitä vaan.
"Päämateriaalina oleva lasi asettaa kuitenkin joitain rajoituksia, mutta ne liittyvät lähinnä muotojen yksinkertaistamiseen. Hieman miettimällä, suunnittelemalla ja tyylittelemällä lyijylasityöhön voi vangita minkä tahansa kuvan", Hotarinen hymyilee.
Häneen kojuunsa ripustettu työ lyöntiin valmistuvasta golfarista vahvistaa sanat.
Hotarisen käsistä on lähtenyt myös kolmiulotteinen työ nimeltä Pakkanen. Siinä pihjalanlehti marjoineen työntyy kehyksistä ulos.
"Ajatus tästä työstä muhi pitkään, ja pitkään piti miettiä myös sitä, miten liitokset onnistuvat. Sidosaineena toimiva tina on kuitenkin muokattavissa kohtalaisen helposti", Hotarinen kiittelee.
Pyhäjärvinen Raili Ainasoja sai herätyksen kuivakukka-asetelmiin neljätoista vuotta sitten.
"Keräsin juhannuksena isot kasat niittyleinikkejä, tein niistä somia kimppuja ja vein torille, missä kaikki menivät. Silloin ajattelin, että tästähän voisi kehitellä jotain pidempiaikaista."
Nyttemmin niittyleinikit ovat vaihtuneet viljaan, lyhtykoisoon, sinipallo-ohdakkeisiin ja muihin näyttäviin kukkasiin. Ainasoja kasvattaa materiaalinaan käyttämät kukat itse.
Kukkapenkki on suurempi kuin keskiverto-omakotiasujalla, noin puoli hehtaaria. Vaikka siinäkin riittää noukittavaa, materiaalia täytyy hankkia myös viljapellosta.
"Kun toiminnasta tuli ammattimaisempaa, ryhdyin tekemään asetelmia sarjatyönä jolloin ne syntyvät nopeammin. Jos tekisin asetelmat yksitellen, yhteen menisi mahdottoman paljon aikaa", Kuivakukka Ainasojan yrittäjä hymyilee.