Leevi Madetoja: Pohjalaisia. Ohjaus Keijo Kupiainen. Kapellimestari Atso Almila. Päärooleissa Jussi Ziegler, Riikka Sirén, Minna-Sisko Mutanen, Tiina Sinkkonen, Petri Bäckström.
Suomen kansallisoopperateoksena pidetty Leevi Madetojan Pohjalaisia sai ensi-iltansa keskiviikkona koleassa, mutta poutaisessa säässä Ilmajoen musiikkijuhlilla. Teos palasi festivaalin ohjelmistoon kahden vuoden tauon jälkeen.
Ilmajoen juhlien näkökulmasta kolminäytöksinen Pohjalaisia on merkittävä teos ensinnäkin siksi, että se on ooppera, jolla festivaali sai alkunsa 1975. Toisaalta osittain paikallismurteella esitetty ooppera kertoo pohjalaista lokaalihistoriaa käsitellessään itsemääräämisoikeudestaan tarkan, lakia kunnioittavan mutta väärää auktoriteettia kumartamattoman talonpojan tarinan.
Vapausteemansa näkökulmasta Pohjalaisia sivuaa myös laajempaa kulttuurista kysymystä suomalaiskansallisesta identiteetistä.
Melankolisen ja kansanlauluista tutun musiikkinsa lisäksi Pohjalaisten sisältämä vahva kulttuuri-identiteetti on tekijä, johon oopperan tenho perustuu.
Tapahtumat alkavat vyöryä, kun naisen kunniaa loukataan. Talollinen Antti puolustaa kihlattunsa Maijan mainetta puukoniskulla, joka johtaa oikeudenkäyntiin, vangitsemiseen ja Antin karkumatkaan.
Ilmajoen musiikkijuhlien ehdoton valtti on sen ulkoilmanäyttämön hieno sijainti, sillä juhlien pari vuotta käytössä olleen katetun näyttämön suunnittelussa luonnon tarjoamat elementit on hyödynnetty optimaalisesti. Näyttämö on sijoitettu Kyröjoen rantaan siten, että jokimaisemaa voidaan käyttää osana lavastusta.
Soutuveneet lipuvat näyttämön taustalla tasaiseen tahtiin ja paimenpojat töräyttelevät torviinsa joen toisella rannalla, jolloin syntyy akustinen kokemus etäisyydestä. Antti karkaa kirjaimellisesti joenvarren pusikkoon tavalla, jolla vangitun voi kuvitella pakenevan.
Maijan toisen näytöksen finaaliin sijoittuvasta "Häjyt tuloo" -repliikistä alkaa oopperan dramaturgisesti tehokkain jakso. Rettelöitsijät nousevat vastarannalla veneisiin ja soutavat joen yli näyttämölle, Harrin suvun tupaan.
Myös hevosella voidaan ajaa vaikka näyttämölle asti, ja näin myös pari kertaa tapahtuu. Ja koko ajan västäräkit sujahtelevat ilman halki eri suuntiin.
Tapahtumien sijoittelussa jokimaisemaan ohjaaja Keijo Kupianen näyttääkin olevan parhaimmillaan, ei niinkään henkilöohjaajana, sillä useimmiten solistit vain seisovat yleisöön päin.
Myös kuorojen liikuttelu sujuu Kupiaiselta vaivattomasti. Oma kasvatuksellinen merkityksensä on sillä, että vaikka Madetoja ei ole kirjoittanut oopperaansa lapsikuoroa, Ilmajoen tuotannossa sellainen on.
Ilmajoella tehdään realistista oopperaa, niissä rajoissa kuin oopperataide voi realistista olla, eikä symbolistisempaan esitystapaan ole mitään järkeä edes pyrkiä.
Tässä ympäristössä Antti Kortesniemen suunnittelemaan näyttämökuvaan kuuluvat itsestään selvästi pirttikalusteet, kaivo sekä agraarikulttuurin työvälineet. Sen sijaan näyttämölle toisinaan ilmestyvä, Maijan uskonnolliseen kamppailuun viittaava ja körttipukuun puettu naishahmo ei tähän kerrontaan nivelly.
Viime hetkellä Jussi Harrin rooliin sujahtanut karismaattinen Jussi Ziegler oli illan ehdoton tähti. Hänen laulutekniikkansa on tasolla, joka mahdollistaa vaivattoman ja rennon näyttelemisen. Riikka Sirén ja Minna-Sisko Mutanen muodostivat toisilleen tasavahvat vastakohdat eläväisenä Liisana ja vakavamielisenä Maijana.
Kaisan roolin laulanut Tiina Sinkkonen on oivallinen komedienne, vaikka hänen tekstistään ei saanutkaan selvää.
Petri Bäckström Antin roolissa joutui kamppailemaan erityisesti ylärekisterinsä kanssa. Ilmajoen konkarit, Aki Alamikkotervo (juoppo-Salttu), Jaakko Hietikko (Harrin vanha isäntä), Esa Ahonen (Kaappo) ja Anssi Hirvonen (kirjuri) olivat tehtäviensä tasalla.
Atso Almilan johtaman orkesterin työ oli musiikillisesti moitteetonta, mutta kuorojen, solistien ja orkesterin välinen soinnillinen tasapaino antaa vielä odottaa itseään. Lisäksi musiikin vahvistaminen asettaa kokonaissoinnille omat haasteensa, ja vahvistamisessa Ilmajoen juhlien tekniikalla on vielä parantamisen varaa.
Yleisö kannustaa Ilmajoella lämpimästi omiaan. Aplodinsa saivat tarpeen mukaan niin kuorot, solistit, hevoset kuin häjytkin. Libreton sisältämille sutkauksille naurettiin jo ennen kuin ne lausuttiin. Kyllä pohjalainen kansa Pohjalaisensa osaa.