"Pohjalaisia on yksinkertaisesti vain niin hieno ooppera, ja se on ollut pitkään pois ohjelmistostamme", selittää Suomen Kansallisoopperan tuotantopäällikkö Keijo Kupiainen syitä Leevi Madetojan teoksen yht´äkkiseen renessanssiin.
"Kansallamme on rankka historia. Meikäläisiä on jyrätty idästä ja lännestä, sodat ovat pyyhkineet yli. Kansan pitkässä muistissa on valloittaja- ja herrakansojen mielivalta. Kaikki on niin syvällä eikä paljon tarvitse raaputtaa, kun ne tunnot heräävät."
Myös Ilmajoen musiikkijuhlille Pohjalaisia palasi viime kesänä uusintaensi-iltana. Produktio jatkaa Kyrönjoen rantapenkereen näyttämöllä taas kesäkuussa.
Mitään erityistä merkkipäivää tällä Suomen epävirallisen "kansallisoopperan" statuksen saaneella teoksella ei kuluvana vuonna ole.
"Tässä on vain mennyt ainakin yksi sukupolvi, joka ei ole Pohjalaisia nähnyt. Kyseessähän on kuitenkin teos, joka etenkin Kansallisoopperalla pitäisi aina olla ohjelmistossa", Kupiainen pohtii.
Kupiainen sijoittaa Pohjalaiset samaan kotimaisten peruskallioiden luokkaan Aarre Merikannon Juhan, Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten sekä Aulis Sallisen Punaisen viivan ja Ratsumiehen kanssa.
"Ratsumies ei tosin ole ollut Kansallisoopperassa repertoaariteos, koska se tehtiin Savonlinnaa varten ja lasketaan ikään kuin sikäläisten omaisuudeksi. Viimeiset kiusaukset taas on pyörinyt molemmissa taloissa."
Pohjalaisia (1924) on tähän mennessä nähty Kansallisoopperassa ennätykselliset 250 kertaa. Lauantaina teos pääsee debytoimaan Töölönlahden oopperatalon näyttämölle, missä se saa kevään aikana yhdeksän esitystä.
Edellinen Pohjalaisten ensi-ilta oli vuonna1992 vanhassa Bulevardin talossa. Silloinkin oopperan ohjasi Jussi Tapola.
Puvut on tällä kertaa suunnitellut Anna Kontek, joka viimeksi sekä lavasti että puvusti teoksen. Uusi lavastus viljapeltoineen on Hannu Lindholmin.
Kapellimestarina Kari Kropsun kanssa vuorottelee oopperan taiteellinen johtaja Mikko Franck.
Pohjalaisten ykkösmiehityksessä laulavat muun muassa Helena Juntunen (Liisa) ja Jyrki Anttila (Antti Hanka). Juntunen ei ole tehnyt Liisan pääroolia aikaisemmin, mutta hän pitää siitä erittäin paljon.
"Madetoja on kirjoittanut ihanaa musiikkia, tunteikasta ja romanttista. Siinä on paljon lämpöä ja värejä", Juntunen kuvailee.
Istuu Ilmajoelle
kuin nenä päähän
Tuotantopäällikkö Kupiaisella on henkilökohtaisempikin suhde Madetojan oopperaan, sillä hän ohjasi Pohjalaiset Ilmajoen musiikkijuhlille 2005.
"Sain aikoinaan ohjaajan peruskoulutuksen, ja ohjaaminen on säilynyt minulla eräänlaisena harrastuksena, vaikka teenkin Kansallisoopperassa muita töitä. Ihan kivaa puuhaa, kun sitä ei tarvitse ottaa tosissaan", hän kertoo.
Lappilaiset muistavat Kupiaisen hänen Äkäslompoloon ohjaamastaan Velho-oopperatrilogiasta, joka käsitteli Lapin neitseyden aikaa (Velho-ooppera), sen veristä menettämistä (Riekko-ooppera) ja tätä päivää (Käärme-ooppera).
Pohjalaisten libretto syntyi Artturi Järviluoman näytelmän pohjalta. Ooppera sijoittuu 1800-luvun puoliväliin ja Harrin taloon Pohjanmaalla.
"Etelä-Pohjanmaan jokirantaan Pohjalaisia istuu kuin nenä päähän. Käänsimme librettoakin Ilmajoen murteen suuntaan paikallisvärin takia. Uusmaalaisessa versiossa partituurin alkuperäinen kieli toteutuu uskollisemmin; se on kirjakielen mukaista pienillä pohjalaisilla höysteillä."