Ritva-Liisa Pohjalaisella on takana kiireinen viikko ja edessä parin viikon matka Müncheniin, Firenzeen, Milanoon ja Pariisiin. Ennen sitä pitäisi ehtiä vielä hakea Aino-äiti Raahesta Kuopioon aviomiehen, Yki Möttösen, ja 15-vuotiaan Villen seuraksi. Esikoispoika Jussi on parhaillaan armeijassa.
Alkuviikon Ritva-Liisa Pohjalainen on viettänyt Lahdessa työpaikallaan L-Fashion Groupissa. Keskiviikosta asti hän on piirtänyt kotonaan Kuopiossa syksyn 2003 ensimmäistä mallistoa ja miettinyt väri- ja materiaalirunkoa syksyn ja talven 2003—2004 päämallistoon. Matkalla hän etsii messuilta mallistoon sopivia kankaita.
Perjantai-iltapäivänä koti on siivottu ja Ritva-Liisa Pohjalainen tarjoilee tyynesti itse tehtyä kantarellipiirakkaa. Sen tuoksua ja makua täydentää silmänruoka: visualisti ei kiireisenäkään unohda tyylikästä kattausta, johon kuuluu taitavasti aseteltu salaattitarjotin ja lasilautasten alle sujautettu puunlehti.
Nimilyhennettään kantavan Rils-malliston luojaa sanotaan perfektionistiksi, täydellisyyden tavoittelijaksi myönteisessä mielessä. Hän ei päästä käsistään puolivalmista, vaan valvoo loppuun asti, että hänen suunnittelemistaan vaatteista tulee sellaisia kuin pitää.
Rils-merkki lanseerattiin Suomessa vuonna 1997. Mallistoon kuuluu laadukkaita, moderneja, mutta samalla ajattomia jakkuja, housuja, hameita, neuleita, takkeja ja juhlapukuja aikuiselle naiselle. Aikuisuus näkyy ennen kaikkia mitoituksessa, jossa on otettu huomioon iän mukanaan tuomat normaalit vartalon muutokset.
Rilsin suosio lähti heti hurjaan nousuun. Tänä syksynä muutamiin kauppoihin tulee uusi vapaa-ajan mallisto Weekend, jota on ehditty toivoa jo jonkin aikaa.
Harkitseva ostaja
Ritva-Liisa Pohjalainen ei ole mikään impulssiostaja. Minulla on paljon esineitä, joista olen haaveillut kymmenenkin vuotta ja jaksanut odottaa, että pystyn ne hankkimaan.
Tällä filosofialla hän loi myös mallistonsa, jota on kehuttu hyvästä hinta-laatusuhteesta. Tiedän paljonko virkanaisella on rahaa käytettävissä vaatteisiin. Hän ei pysty ostamaan joka vuosi uudenväristä vaatevarastoa. Rilsin perusvärit ja -mallit kestävät sesongista toiseen ja niitä voi piristää kauden väreillä.
Ritva-Liisa Pohjalaisen puheesta kuulee edelleen, että hän on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, vaikka hän on lähtenyt Raahesta 30 vuotta sitten. Tosin eteläsuomalaiset luulevat hänen puhuvan Savon murretta, koska hän asuu Kuopiossa. Hänet valittiin tänä vuonna Savon naiseksikin.
Murre on minulle jonkinlainen periaatekysymys, Ritva-Liisa Pohjalainen hymyilee. Hänen kaverinsa väänsi opiskelemaan lähdettyään jo jouluna Hesan murretta. Silloin raahelaistyttö päätti, että mää en kyllä häpiä sitä mistä oon kotosin.
Samaa periaatteellisuutta on Ritva-Liisa Pohjalaisen asuinpaikan valinnassa. Hän muutti yrittäjämiehensä kanssa Turusta Kuopioon 16 vuotta sitten, kun hän lähti Finn Flarelta Piretta-PTA:n pääsuunnittelijaksi. Vuonna 1996 alkoi Rilsin suunnittelu, ja Ritva-Liisa Pohjalainen mietti jossain vaiheessa, pitäisikö perheen asua pääkaupunkiseudulla. Pojat sanoivat, että he eivät ainakaan muuta, joten sain luvan sopeutua tilanteeseen.
Menestystä on riittänyt Kuopioonkin asti. Kuluttajien lisäksi tunnustusta ovat antaneet muun muassa muotialan ammattilaiset Kultainen vaatepuu -palkinnollaan sekä muotoilun Finlandian, Pro Finnish Desing -palkinnon myöntäjät.
Taitava ompelija
Ritva-Liisa Pohjalainen ei muista tarkalleen, mistä hän keksi hakea opiskelemaan vaatesuunnittelua Taideteolliseen korkeakouluun. 1970-luvun alun Raahessa moni ei mokomasta ollut kuullutkaan. Työnjohtaja-isä olisi toivonut tyttärestään arkkitehtia.
Ritva-Liisa oli kuitenkin rakastanut ompelua pikkutytöstä asti. Mummi asui viisilapsisen perheen kanssa samassa pihapiirissä, ja hänellä oli kiinnostavia tilkkuja. Mummin sisko, Fanni-täti, lähetti Amerikasta asti huonekalutehtaan värikarttoja, joiden kangaspalasista syntyi vaikka mitä.
Äiti ompeli kaikki vaatteemme, kunnes 12-vuotiaana sain ensimmäisen ostetun anorakin. Olin ihaillut sitä Uolevi Luovin kaupan ikkunassa pitkään. Teini-iässä Ritva-Liisa jo ompeli tai neuloi äidin tuttavan neulekoneella vaatteet itselleen ja monille luokkakavereilleen. Äiti osti ruotsalaisia muotilehtiä, joista tytär otti mallia mikrohousuihin ja maksiliiveihin.
Ritva-Liisa Pohjalainen uskoo osan kokeiluinnostaan olleen idearikkaan kuvaamataidon opettajan ansiota. Hän teetti monennäköistä, esimerkiksi metallivöitä. Minä myös maalasin ja otin osaa nuorten kuvataidekilpailuihin. Vaatesuunnittelun pääsykokeissa Helsingissä tunsin itseni vähän epävarmaksi. Vierustoverini piirsi hienoja eläinhahmoja ja minä jotain aivan yksinkertaista.
Ritva-Liisa Pohjalaisen omintakeinen tyyli erottui ja hän pääsi sisään täysin pistein. Isä ehti nähdä hänen valmistumisensa ja menestymisensä Piretan vientimallistojen sekä Silon neuleiden suunnittelijana ennen kuolemaansa. Äiti on aina kannustanut tytärtään kaikessa mitä tämä on valinnut. Hän on aivan ihmeellinen äiti. Ystävätkin sanovat, ettei sellaista ihmistä olekaan kuin Aino, Ritva-Liisa Pohjalainen toteaa lämpimästi.
Hän puhuu paljon perheestään, jonka edelle ei mene mikään. Hän tekee neljä pitkää työpäivää viikossa Lahdessa, että voi ajaa torstai-iltaisin viikonlopun viettoon rakkaittensa luo.
Luonnossa liikkuja
Arkkitehtuurista on tullut Ritva-Liisa Pohjalaiselle harrastus samoin kuin liikunnasta. Hän keräilee arkkitehtuurikirjoja, joista saa ideoita värien ja materiaalien harmoniaan. Hän lenkkeilee luonnossa, pelaa golfia, hiihtää ja laskettelee. Modernin, japanilaishenkisen kodin on suunnitellut ystäväarkkitehti perheen toiveiden pohjalta. Se sijaitsee Petosen kaupunginosassa Kallaveden äärellä. Saunasta voi juosta uimaan ja vesillä seilata papan vanhalla peräprutkulla.
Veden läheisyys on tärkeää merikaupungin kasvatille. Kesät Ritva-Liisa ja muut Pohjalaisen lapset leikkivät Pyhäjoen Yppärin hiekoilla mökkirannassa. Merestä, luonnosta, rauhasta ja yksinkertaisuudesta tuli elementtejä, jotka näkyvät Ritva-Liisa Pohjalaisen kangasvalinnoissa ja muotoilussa.
Ritva-Liisa Pohjalainen on viettänyt useita jaksoja Italiassa opiskellen kangassuunnittelua. Italialaisen kulttuurin runsaus on aivan toisenlaista kuin suomalainen selkeys ja karuus, mutta yhteistyö italialaisten on ollut hedelmällistä. Heillä on kehittyneempi materiaalin tuntemus, värisilmä ja taito viimeistellä kankaat kuin muilla. Olen solminut paljon hyviä ystävyyssuhteita, jotka poikivat vierailuja ja ideoiden vaihtoa puolin ja toisin.
Vaatesuunnittelijan leipätyöhön tuo vaihtelua teatterin puvustuksen ja uniikkiasujen suunnittelu muun muassa laulajille ja tanssijoille, morsiamille ja Linnan juhliin kutsutuille. Ritva-Liisa Pohjalainen on myös muotoillut kotiinsa ja lahjaksi taide-esineitä: hän on teettänyt puisia figuureja ja kietonut ympärille fantasia-asuja.
Vaikka Ritva-Liisa Pohjalainen myöntää työskentelevänsä melkein yhden ihmisen äärirajoilla, hän ei sulje pois uusia unelmia, vaan miettii, miten niiden toteuttaminen olisi mahdollista. Tällä hetkellä haaveena on oma näyttely vuonna 2004, kun hän on ollut vaatealalla 30 vuotta.
Yleensä käy niin, että ensin minulla on haave, ja kun tarpeeksi ajattelen sitä, se toteutuu, Ritva-Liisa Pohjalainen sanoo ja saa sanomansa kuulostamaan taikuudelta. Ehkä hänellä itselläänkin on sormensa pelissä.