Suomen talous sukeltaa nyt muiden mukana. Kukaan vain ei tiedä, kuinka syvällä pohja oikein on. Valtiovarainministeriön haluttomuus tehdä mitään ennustetta on osuva arvio nykytilanteesta.
Harvoin jos koskaan on valtiovarainministeriön kahden suhdannekatsauksen välissä tapahtunut sellaisia asioita kuin nyt. Elokuussa ministeriö oletti, että ensi vuonna talous kasvaa "enää 1,8 prosenttia" ja että työttömyysasteen lasku jatkuu.
Torstaina oli kasvupuheet jo unohdettu. Valtiovarainministeriö ilmoitti kansantuotteen supistuvan ja työttömyyden heikkenevän. Samalla kerrottiin, ettei mitään ennustetta ensi vuodelle kyetä esittämään. Epävarmuudet ovat liian suuria.
Tämä kuvaa hyvin nykyistä tilannetta. Kaikille on tullut selväksi, että alaspäin mennään ja lujaa. Kukaan ei tiedä, mitä siellä oikein tulee vastaan. Talousuutisissa erikoinen on enää vain sellainen päivä, jolloin ei tule mitään erikoista uutista.
Keskiviikkona Yhdysvaltain keskuspankki ilmoitti historiallisesti nollakorosta. Torstaina dollarin arvo sukelsi alas ja autonvalmistaja Chrysler kertoi sulkevansa koko toimintansa kuukaudeksi. Enää ei voi arvata etukäteen edes tämän perjantain taloustapahtumia, saati sitten ensi vuoden näkymiä. Vanhoilla opeilla ei tee enää mitään, tilanteet ovat aivan uusia.
Vielä marraskuun lopulla valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Jukka Pekkarinen kirjoitti nettikolumnissaan tähän tapaan: "Lähtökohtamme on nyt kokonaan toinen kuin 1990-luvun alussa. Silloin markka oli ahdistettu kehäköysiin, kilpailukyky oli menetetty eikä yritysten taseissa ollut lainkaan pelivaraa. Nyt saamme seurata sivusta vastaavanlaiseen umpikujaan joutuneiden maiden ahdinkoa. Meillä on hyvät edellytykset selvitä kriisistä vähin vaurioin."
Vaurioita on kuitenkin luvassa. Nyt valtiovarainministeri Jyrki Katainen arvioi, että tilanne saattaa olla pahempi kuin 1990-luvun alun lamassa. Silloin vaikeudet rajoittuivat lähinnä pohjoismaihin, mutta tällä kertaa valoa ei näy missään, eikä vienti vedä.
Silti on rajansa siinä, millaiseen synkkyyteen Suomessa pitäisi vajota. Tällä erää valuutta on vakaa, velat ja korot hallinnassa, eikä työttömyys mitenkään voi räjähtää 1990-luvun alun lukemiin. Väkeä eläköityy lähivuosina niin paljon, että se pitää myös työttömyyslukuja kurissa. Ne kylläkin väistämättä nousevat, eikä nykymeno ainakaan helpota väestön ikääntymisestä syntyviä kansantalouden pulmia.
Myös Suomen edessä on väistämättä taantuma, vaikka vaikeudet eivät näytä yhtä syviltä kuin monilla muilla mailla. Suurin ongelma tulee siitä, että kehitys ei valtaosiltaan ole Suomen omissa käsissä. Ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta on noin 45 prosenttia ja tavaraa on vaikea viedä, jos ei kukaan osta missään muutenkaan mitään.
1990-luvun alun strategiana oli päästä lamasta vientivetoisella nousulla. Nyt sama ei toimi, ja maailmantalouden kehitykseen Suomi ei voi vaikuttaa. Jäljelle jäävät kotikutoiset keinot, kotimainen elvyttäminen ja palkansaajien ostovoimasta huolehtiminen. Niitä on valtio jo käyttänytkin ja lisää on luvassa tammikuun jälkeen. Jatkossa pitäisi päästä ratkomaan myös yritysten rahoitusongelmia, jotta investoinnit liikkuisivat.
Ei kaikki kuitenkaan ole siitä kiinni, mitä valtio tekee. Vaikka työttömyys on kasvussa, ei se koko kansaa uhkaa. Taantumasta tulee sitä syvempi, mitä enemmän nykyinen tilanne lamauttaa yksilöitä henkisesti. Juuri nyt on hyvä aika käyttää suomalaisia palveluita.