Millaiselta aikakaudelta kuulostaa 1600-luku? Sytyttääkö se lukemaan tai tutkimaan?
Ainakin suomalaisessa historiankirjoituksessa tuo vuosisata on yleensä nähty kaikkea muuta kuin kiinnostavana. Aivan toisella tapaa on kiehtonut esimerkiksi keskiaika.
"1600-lukua on meillä pidetty aikakautena, jolloin suomalaiset lähinnä joutuivat ruotsalaisten suurvaltaunelmien maksumiehiksi ja aateliset sortivat talonpoikia", sanoo filosofian tohtori Mirkka Lappalainen.
"Kun tulin yliopistoon opiskelemaan historiaa, ajattelin, että viimeksi minua kiinnostaa 1600-luku."
No, kävi kuitenkin niin, että juuri tuo vuosisata tuli Lappalaisen erikoisalaksi. 1600-lukua Pohjolassa kuvaa myös hänen kirjansa Maailman painavin raha. Se sai vuoden tiedekirjan palkinnon tässä kuussa pidetyillä Tieteen päivillä.
Sitä valtakuntaa, jonka osa Suomi oli 1600-luvulla, on tavattu meillä kutsua Ruotsi-Suomeksi. Se kuulostaa siltä, että valtakunnassa olisi ollut kaksi samanarvoista osaa. Ruotsin ja Tukholman näkökulmasta Suomi oli kuitenkin vieras ja pelottava, Lappalainen arvioi.
"Turku ja rannikkoalueet kuuluivat luontevasti (kokonaisuuteen). Sisämaa, itäiset erämaat ja pohjoinen sen sijaan olivat periferiaa, jossa puhuttiin kieltä, joita Tukholman valtaapitävät eivät ymmärtäneet."
Edes valtakunnan itäosan mittasuhteista ei Tukholmassa ollut käsitystä. Hallitsija Kaarle IX määräsi 1600-luvun alussa käskynhaltijansa valtaamaan Murmanskin eli Kuolanlinnan paikkeilla sijainneen linnoituksen. Tornioon koottiin tätä varten joukkoja ja herttuan kuvitelmissa joukot marssivat valtaamaan linnoituksen Jäämereltä tulevan laivaston tukiessa operaatiota.
Samaisen Kaarle-herttuan perustama Oulun linnakin oli tarkoitettu ikään kuin Lapin sotavarustuskeskukseksi, vaikka matkaa esimerkiksi Kuolaan oli tuhat kilometriä, Lappalainen huomauttaa kirjassaan.
Lappalaisen mukaan Ruotsin nousi keskiaikaisesta hajanaisesta takapajulasta hirveän nopeasti hypertehokkaaksi valtioksi, joka kontrolloi ja verotti alamaisiaan.
"Koska ihmisiä ruvettiin kyttäämään, meillä on tuolta ajalta hyvät sukututkimuksen lähteet", hän huomauttaa.
Juuri se, että myös nyky-Suomessa ja -Ruotsissa "kaikki" on hallinnassa ja kaikesta on rekisterit, on Lappalaisen mielestä jo 1600-luvun perintöä.
On moni asia noista ajoista myös muuttunut. "Vaikka 1600-luvulla kylvettiin modernin maailman siemenet - kuten käännyttiin kohti modernia lääketiedettä ja modernia tiedettä ja ajattelua muutenkin - vanhan maailman elementtejä oli ihmisten mielissä yhä paljon."
"Uskottiin alkemiaan, noituuteen, enteisiin. Maailma nähtiin muuttumattomana, staattisena, jossa kaikki on ikuista ja selvitetty."
Tutkijanmääritelmän mukaan 1600-luku oli murrosaikaa, jolloin tuhansia vuosia vanha maailmankuva jätettiin taakse ja alettiin siirtyä kohti modernia, järkiperäistä maailmankuvaa.
Samalla Lappalainen näkee 1600-luvun myös viattomuuden aikakautena.
Tutkijan mielestä ihmisten suhtautumisesta elämään ja maailmaan tuntui puuttuvan se kyynisyys, joka on tyypillistä modernille maailmalle.