Videopalvelu YouTube on Kärppien kannattajille todellinen aarrearkku. Kiekko-Kaleva haravoi bittimaailmasta 2000-luvun ikimuistoisimpia kärppähetkiä. Ne kattavat tunneskaalan molemmat ääripäät – aivan kuten kiihkeän playoff-kevään henkeen kuuluu.
Linkkikimaran katsottuasi tiedät, miten Hannes Hyvönen näpäytti suorassa tv-lähetyksessä Nelosen asiantuntijoita ja miten Pavel Rosa niputti JYP-puolustuksen keväällä 2010. Entä miten nuoren Juha-Pekka Haatajan kärppäuran huippuhetki ja selostaja Mika Saukkosen toteamus ”ja siinä käy Lundellille käpy” liittyvät yhteen?
Ari Vallinin mestaruusmaali keväällä 2004 sai Raksilan hallin hurmokseen, mutta yhtä kova – ellei kovempi – juttu oli liiganousu keväällä 2000.
Kärppien korpivaellus alasarjoissa alkoi keväällä 1989 ja kesti 11 vuotta. Se oli ajanjakso, jolloin pohjoissuomalaisen kiekkoyleisön kärsivällisyyttä koeteltiin raskaimman kautta. Nousuprojektit karahtivat kiville kerta toisensa jälkeen. Aivan kuin jokin suurempi voima olisi päättänyt, ettei Raksilan hallissa pelata enää koskaan SM-liigakiekkoa.
Täyttymys oli sitäkin hekumallisempi, kun SM-liigan ovet viimein aukesivat Kärpille 11. huhtikuuta 2000. Urheiluruudun ankkuri Hannu-Pekka Hänninen osui juonnossaan asian ytimeen. Nousua juhlittiin ensin Raksilassa ja myöhemmin Oulun yössä kuin maailmanmestaruutta.
Pikkutunneille ja ehkä vähän niiden jälkeenkin. Hyppää tunnelmiin tästä.
Korhonen Jokerien painajainen
Kärpät järjesti jättiyllätyksen heti kaudella 2000–2001 passittamalla runkosarjan voittajan Jokerit kesälomalle. Jokerien hyökkääjät näkevät todennäköisesti vieläkin painajaisia kärppävahti Markus Korhosesta, joka oli puolivälieräsarjassa lähes ohittamaton.
Kärppien kausi päättyi tappioon pronssiottelussa Ilvestä vastaan. Tuona keväänä joukkueen hallitseva hiusväri oli vetyperoksidinvalkoinen – aina valmentajia eli Kari Heikkilää ja Mika Pieniniemeä myöten.
Tsekkaa tästä tukkamuoti ja kuuntele Junnon kommentit.
Raksilan Maradona ja paluu mitaleille
Keväällä 2003 Kärpät palasi jo mitalikantaan. Finaaleissa Kärpät ei löytänyt pysäyttäjää Tapparan Esa Pirnekselle, joka iski Raksilassa – entisessä kotihallissaan – kaksi jatkoaikamaalia.
Kevään puhutuin maali nähtiin sekin Raksilassa. Kärppien ja Jokerien välieräsarja sai dramaattisen käänteen neljännessä ottelussa, kun kärppähyökkääjä Pekka Saarenheimo kauhoi ratkaisun jatkoajan maalinedustaruuhkasta kädellään.
Lempinimi Raksilan Maradona seuraa Saarenheimoa edelleen.
Tie mestaruuteen
Liiganoususta alkanut kiito huipentui keväällä 2004. Tie mestaruuteen oli ikimuistoinen. Kauden yhdeksästä viimeisestä ottelusta viisi meni jatkoajalle, joista Kärpät voitti jokaisen.
Kärpät oli välierissä jo selkää seinää vasten, mutta 2–3-jatkoaikavoitto HIFK-sarjan neljännessä ottelussa venytti elämänlankaa. Sankariksi nousi tuolloin 22-vuotias Juha-Pekka Haataja, joka hiljensi Nordenskiöldinkadun jäähallin ajassa 71.48. Syötön Haataja sai Janne Pesoselta, toiselta tulevaisuuden tähdeltä. Kaksikko perkasi ratkaisun seuraavan päivän Kalevassa:
”Kiekko tuli ristikulmaan, pysäytin sen ja näin että maalilla oli joku hässäkkä”, Pesonen kertasi.
”Kuulitko, kun mää huusin sulle”, Haataja huikkasi vieressä.
”En. Näin vain, että sinne rynnii joku”, Pesonen tunnusti.
Tästä näet, miten Lundellin kainalo vuotaa.
Junnon hankinnat pitelemättömiä
Ulkomaalaispelaajilla on ollut merkittävä rooli Kärppien 2000-luvun menestystarinassa.
Kevään 2004 finaaleissa TPS:aa vastaan Juha Junnon hankinnat olivat pitelemättömiä. Kolmikko Petr Tenkrat–Brett Lievers–Vladimir Machulda juoni Kärpille voiton finaalisarjan ensimmäisessä ottelussa Turussa.
Ensin Tenkrat väläytti parasta osaamistaan.
Voittomaalin kolmikko rakensi ylivoimalla näyttävän kuvion päätteeksi.
Sunnuntaina 11. huhtikuuta 2004 Kärpät palasi Suomen mestariksi 23 vuoden tauon jälkeen. Finaalisarjan neljäs ottelu venyi – totta kai – jatkoajalle. Ari Vallinin maali ja sitä seurannut mestaruustuuletus eivät unohdu koskaan.
Kärppien päävalmentaja Kari Heikkilä oli mestaruuden varmistuttua pöllämystynyt: ”Ei tajua vielä, on niin kova fokus päällä!”
Tästä sisään kevään 2004 viimeiseen jatkoerään ja kultajuhliin.
Työsulku leimasi seuraavaa kautta
NHL:n työsulku antoi leimansa liigakaudelle 2004–2005. Kärpillä oli kasassa seurahistorian paras ryhmä.
Kari Jalosen valmentamassa mestarijoukkueessa pelasivat muun muassa Niklas Bäckström, Pekka Rinne, Janne Niinimaa, Lasse Kukkonen, Josef Boumedienne, Jussi Jokinen, Jari Viuhkola, Mika Pyörälä, Petr Tenkrat, Viktor Ujcik ja Janne Pesonen.
Kärppäkapteeni Sakari Palsola päätti uransa tavalla, josta kaikki haaveilevat – nostamalla Kanada-maljan.
”Nytpä tiesi odottaa, mitä käsiinsä saa. Olihan se nyt yhden lätkän verran painavampi kuin vuosi sitten, mutta eipä sitä eroa huomaa. Raskas se on joka tapauksessa ja sen on ansainnut erittäin kovan työn kautta”, Palsola painotti Kalevassa.
Kari Jaloselle kausi oli ensimmäinen Kärppien päävalmentajana.
”51 viikkoa, 83 peliä, yli 200 jääharjoitusta. Yhteinen taival on ollut todella tiivis, mutta kaikki on ollut yhteispeliä. Valmennuksen, seurajohdon ja pelaajien välinen yhteys on toiminut loistavasti. Välillä on kyseenalaistettu tekemisiä puoleen ja toiseen, mutta aina niistä keskusteluista on saatu toimiva lopputulos. (Juha) Junnonkin kanssa kävimme monta kertaa todella pitkiä keskusteltuja yömyöhään”, Jalonen kuittasi.
Ja näin se mestaruus taisteltiin viimeistä minuuttia myöten.
Pesonen hyökkäsi eliittiin
Kausi 2006–2007 oli Janne Pesosen läpimurto SM-liigan eliittiin. Kuhmolaislähtöinen hyökkääjä nosti hyvän runkosarjan jälkeen vielä tasoaan ja oli finaalisarjassa Jokereita vastaan pitelemätön.
Pesosen tutkaparina hääri monipuolinen Michal Bros, yksi Kärppien historian parhaista ulkomaalaisvahvistuksista.
Pesonen palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana.
Tästä katsomaan, miten rautaa Kärpät silloin oli.
Kaudella 2007–2008 Kärpät jyräsi taas vastustamattomasti finaaleihin, ajoittaisista käynnistymisvaikeuksista huolimatta.
Finaalisarjassa nähtiin yksi yllättävä ratkaisija. Limingan pikkumies Antti Ylönen iski liigauransa ensimmäisen maalin toisen finaalin jatkoajalla ajassa 90.44.
”Otin Ari Vallinin vuoden 2004 mestaruustuuletuksesta mallia. (Jukka) Laamanen oli ehtinyt luvata minulle konjakkipullon, jos teen maalin”, Ylönen paljasti Kalevalle pelin jälkeen.
Kalevan tietojen mukaan Laamanen myös lunasti lupauksensa.
Hurjasta laukauksestaan tunnettu Hannes Hyvönen oli mestaruuskevään 2008 tehokkain kärppäpelaaja ja sai ensimmäisen kerran urallaan kutsun MM-kisoihin. Hyvönen kirjautti pudotuspeleissä SM-liigan piste-ennätyksen (8+13=21). Edellinen oli kärppävalmentaja Kari Jalosen nimissä.
”Jalonen teki ennätyksensä (7+14=21) vuonna 1981. Olin silloin 6-vuotias ja kävin katsomassa pelejä isäni kanssa. Nyt pelasin Jalosen joukkueessa ja pääsin hänen rinnalleen. Ei voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu”, Hyvönen fiilisteli kultajuhlissa Kalevalle.
Vielä ratkaisufinaalin ensimmäisellä erätauolla Hyvönen ei ollut yhtä hyvällä tuulella. Kunniansa saivat kuulla niin Nelosen haastattelija kuin studiotiimikin.
Tarkilta tukku haamupelastuksia
Nykyisin JYPissä kiekkoja torjuva Tuomas Tarkki oli Kärppien tuki ja turva vuosina 2006–2010.
Kärppäkausinaan Tarkki venytti tukun haamupelastuksia, joista näyttävin nähtiin kevään 2009 välierissä Bluesia vastaan. Kyseessä oli todellinen ”game-saver”, sillä Tarkki haali kärppäkasvatti Petri Kokon laukauksen hanskaansa jatkoerässä.
Kymmenen sekuntia myöhemmin Tommi Paakkolanvaara iski Kärppien voittomaalin toisessa päässä.
Rosa taituroi kauden näyttävimmän
Aina sattui ja aina tapahtui. Oikukas Pavel Rosa ei hinannut Kärppiä mitaleille, mutta tšekkihyökkääjä näytti Oulun-vuosinaan (2009–2011) kaikille, että hän on poikkeuksellisen taitava mailankäsittelijä. Ja poikkeusyksilö muutenkin.
Keväällä 2010 Rosa oli seitsemänteen otteluun venyneen JYP-puolivälieräsarjan näkyvin hahmo. Sarjan aikana Rosa keräsi Hippoksen yleisön vihat niskaansa ja taituroi kauden näyttävimmän maalin.
JYP eteni silti välieriin, joissa se hävisi yllättäen tulevalle mestarille, Kai Suikkasen TPS:lle.
Rosan kahdet kasvot
Vuotta myöhemmin pudotuspelien villi kortti -kierroksella Bluesia vastaan Rosa näytti kahdet kasvonsa. Toisessa ottelussa Rosa ratkaisi ensin pelin (2+1) ja hölmöili lopuksi itselleen ulosajon ja pelikiellon.
Rosa – joukkueensa tärkein pelaaja – ei ollut käytettävissä sarjan viimeisessä ottelussa. Siinä, jonka Kärpät hävisi koti-Raksilassa jatkoajalla.
Tästä näet ne Rosan toiset kasvot.
Viime kevät venyi seitsemänteen peliin
Viime keväänä Kärpät ja Pelicans pelasivat seitsemänteen peliin venyneen puolivälieräsarjan, joka nousi kertaheitolla klassikoiden sarjaan. Jyrkimmän tunteiden vuoristoradan tarjosi kuudes kohtaaminen.
Kaiken piti olla selvää. Kärpät johti kotiottelua kahden erän jälkeen 2–0 ja oli palaamassa mitalipeleihin kolmen vuoden tauon jälkeen.
Kärppien maalivahti Johan Backlund ei tiedä vieläkään mitä tapahtui, mutta päätöserän alussa hänen otteensa herpaantui ratkaisevasti. Vajaassa kolmessa minuutissa Pelicans oli siirtynyt 2–3-johtoon.
Kärpät pelastautui vielä jatkoajalle Jari Viuhkolan maalilla – turhaan. Pelicansin Radek Smolenak niittasi ratkaisun ajassa 65.08.
Tuosta iskusta Kärpät ei enää toipunut.
Isku on myös muistissa, kun Kärpät aloittaa kevään 2013 playoff-urakkansa. Kukaan kärppäpelaajista ei halua päättää kautta yhtä musertavaan pettymykseen.