Plagiointi, eli toisen kirjoittaman tekstin esittäminen omanaan, nousee esille tämän tästä.
Esimerkiksi opinnäytetöistä voi puuttua lähdeviitteitä, jolloin tekijä antaa lukijan ymmärtää, että teksti on tekijän omaa. Korkeakouluissa on otettukin laajasti käyttöön erilaisia plagiaatintunnistusohjelmia, jotka vertaavat tarkastettavaa dokumenttia internetissä oleviin teksteihin ja tietokantoihin.
Plagiointia näkyy myös työelämässä. Plagiointitutkija Erja Mooren mukaan kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, ettei plagiointia kerran harjoittanut jätä sitä yhteen kertaan.
”Jos on saanut hyväksytyn opintosuorituksen plagioimalla, jää opiskelijalle käsitys, että asia on ok. Sitten on kiusaus toistaa sitä työelämässä.”
Tunnetuimmat viimeaikaiset tapaukset ovat Marimekkoon kohdistuneet plagiaattiepäilyt. Viimeisin suomalainen julkisuuteen tullut plagiointiin liittyvä uutinen lienee Haaga-Helian lehtorin kirjaan liittyvät plagiointiepäilyt.
Oulun yliopistossa kaksi törkeää plagiointia 1990-luvulla
Yliopiston rehtori Lauri Lajunen muistaa 1990-luvulta kaksi tapausta, jotka osoittautuivat törkeiksi plagioinneiksi. Ensimmäinen oli tekniikan lisensiaattityö, jonka uusi tarkastus johti tutkinnon peruuttamiseen.
Toinen tapaus oli kasvatustieteen pro gradu, josta uudessa tarkastuksessa havaittiin olevan 70–75 prosenttia suoraa plagiointia. Tapaus oli kuitenkin niin vanha juridisesti, että tutkinnon peruminen olisi vaatinut oikeudenkäynnin. Siihen ei ryhdytty, mutta asiasta annettiin jälkikäteen moitteet.