Suomen lukiolaisten liitto otti muutama päivä sitten selväsanaisesti kantaa koulu- ja opiskelumaailman ikuisuusongelmaan, plagiointiin eli luvattomaan lainaukseen. Internetkaudella tuo vitsaus on levinnyt. Liitto on oikeassa todetessaan plagioinnin kääntyvän lopulta sen harjoittajan vahingoksi. Järjestö muistuttaa myös, että luvaton lainaus syö motivaation esseensä ja tutkielmansa itse tunnollisesti tekeviltä opiskelijoilta.
Kannanoton taustalla on tuore mittaus, jonka mukaan plagiointi on lisääntynyt ainakin ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Sunnuntaisuomalaisen kyselyn perusteella 58 prosenttia ammattikorkeakouluista ja 50 prosenttia yliopistoista arvioi vilpillisen lainauksen yleistyneen. Yhdessäkään lehden kyselyyn vastanneista korkeakouluista ei arvioitu plagioinnin vähentyneen.
Vaikka selvitys ei koskenut lukioita, olisi yllätys, jos tilanne olisi siellä tyystin toinen. Toivoa sitä toki voi.
Luvaton lainaaminen ei ole uusi ilmiö Suomessakaan. Se vain on käynyt yhä houkuttelevammaksi sitä mukaa kuin verkossa olevien tieteellisten ja muiden asia-aineistojen määrä on kasvanut. Niitä kopioimalla ja hämäyksen vuoksi sanamuotoja hiukan muuttamalla voi saada vähällä vaivalla aikaan tekstin, joka antaa vaikutelman syvällisestä perehtyneisyydestä.
Plagioinnilla on onneksi joskus lyhyet jäljet. "Liian" korkeatasoinen teksti voi herättää tekstin tarkastajan epäilykset. Moni opettaja on kehittynyt taitavaksi vilpistelyn paljastajaksi. Maailmalla on myös kehitetty tietokoneohjelmia, jotka paljastavat esimerkiksi esseevastausten kopioinnin. Näitä ohjelmia on jo Suomessakin.
Lukiolaisilla plagioinnin huonot hedelmät paljastuvat usein viimeistään ylioppilaskirjoituksissa, joissa netti ja Google eivät enää olekaan oppilaan edessä. Jos ei siinä vaiheessa ole tottunut itse prosessoimaan päässään tekstiä, sitä on vaikea enää koetilanteessa oppia. Korkeakouluopinnoissa plagiointi taas saattaa kostautua heikkoina valmiuksina työelämässä.
Luvatonta lainausta voi torjua muun muassa antamalla siitä kiinni jääneille riittävän kovat rangaistukset. Tarpeellista olisi myös opettaa koululaisille riittävän varhain se, että erilaisissa tiedonhankintatehtävissä aineistolähteet on syytä tuoda näkyville. Toisenlaisesta ympäristöstä tuleville opiskelijoille pitää tehdä selväksi, millaista hyvää tieteellistä käytäntöä Suomessa noudatetaan.
Pohjimmiltaan on tietysti kysymys rehellisyydestä. Siitä voi kotona ja kaveripiirissä saada joko hyvän tai huonon mallin.
paakirjoitus@kaleva.fi