Vanhojen ja kauniiden tavaroiden ystäviä hemmotellaan, kun aarteensa laittavat esille kymmenet kauppiaat ympäri Suomen. Viikonlopun ajan harrastajat voivat hemmotella itseään Oulun antiikkimessuilla Pohjankartanossa. Perinteisten posliinin ja lasiesineiden lisäksi taitavasti kirjaillut tekstiilit herättävät yhä useamman mielenkiinnon.
Alennuksessa olevia pöytäliinoja tutkiva Aino Outila on esimerkkitapaus. Outila harrastaa itse käsitöitä, ja osaa arvostaa laadukkaita tekstiilejä. Oulun antiikkimessuilta hän haki tiettyä liinaa, mutta ei ollut sitä vielä löytänyt.
"Ostaisin sen uuteen kotiin muuttaneelle tyttärelle lahjaksi", Outila kertoo. Joka vuosi antiikkimessuilla käyvä Outila tutkii myös muunlaisen tarjonnan. Ennen liinalaarille ennättämistä ostoskassiin oli tiensä löytänyt jo kansalliseepos Kalevala, joka kodin kirjahyllystä vielä puuttui.
Kotiopettajattaren trivoliteettipitsit
"Se on englanninkirjontaa. Ei tällaisia enää osata tehdä", toteaa myyntitiskin takaa löytyvä Tuula Tirkkonen esitellessään pellavaista lakanaa, jonka helmasta löytyy monimutkaisen koukeroiset nimikirjaimet L.C.
Jyväskylästä saapunut Tirkkonen kertoo tekstiilien tekevän kauppansa, mikä näkyy Oulun antiikkimessuilla viime vuotista isompana myyntipaikkana. Ensimmäisten tuntien jälkeen seinät alkavat olla jo tyhjinä, mutta täyttämään niitä ei ehdi asiakaspaljoudessa.
"Hyvistä tekstiileistä joutuu maksamaan", ammattilainen kertoo leikekirjottua jugend-liinaan esitellessään. Omaksi suosikikseen hän nimeää taidokkain trivoliteettipitsein koristellun valkoisen pöytäliinan. Sen arvoa nostaa se, että taidonnäytteen tekijäkin on selvillä. Liinan säilytysrullassa on käsinkirjoitettu teksti, joka kertoo kotiopettajatar Salli Hymanderin tehneen pöytäliinan vuonna 1923.
Tekstiilit Tirkkonen hankkii huutokaupoista ja yksityiskodeista. Messujen yhteydessä esineitä tullaan usein myymään myös suoraan.
"Sitten sitä käydäänkin lauantai-iltana katsomassa ympäri kaupunkia, mitä on tarjolla", Tirkkonen naurahtaa.