Pit­kos­puut kuntoon tal­koo­voi­min

Liminganlahden arvokkaan lintuvesistön rannoilla on parin päivän ajan kuulunut vasarankalske, kun alueen monta vuotta rapistuneita pitkospuita on laitettu kuntoon. Tavoitteena on laittaa luontoreitit siihen kuntoon, että niillä on jälleen turvallista liikkua.

Vapaaehtoiset ovat joutuneet puhdistamaan luontoretkeilyä palvelevien pitkospuiden lankkujen kaikki välit mullasta ja jäkälästä sadoilta metreiltä. WWF:llä kesäharjoittelijana toimiva Teemu Niinimäki ohjasi työtä polttavan aurinkoisessa säässä.
Vapaaehtoiset ovat joutuneet puhdistamaan luontoretkeilyä palvelevien pitkospuiden lankkujen kaikki välit mullasta ja jäkälästä sadoilta metreiltä. WWF:llä kesäharjoittelijana toimiva Teemu Niinimäki ohjasi työtä polttavan aurinkoisessa säässä.
Vapaaehtoiset ovat joutuneet puhdistamaan luontoretkeilyä palvelevien pitkospuiden lankkujen kaikki välit mullasta ja jäkälästä sadoilta metreiltä. WWF:llä kesäharjoittelijana toimiva Teemu Niinimäki ohjasi työtä polttavan aurinkoisessa säässä.

Liminganlahden arvokkaan lintuvesistön rannoilla on parin päivän ajan kuulunut vasarankalske, kun alueen monta vuotta rapistuneita pitkospuita on laitettu kuntoon. Tavoitteena on laittaa luontoreitit siihen kuntoon, että niillä on jälleen turvallista liikkua.

WWF:n talkooleiri on kerännyt parinkymmenen vapaaehtoistyöntekijän joukon, joka kunnostaa viikon ajan alueen luontoretkeilyä palvelevia rakenteita. Raakaa työtä on tarjolla joka päivä kahdeksasta viiteen.

"Moni on uhrannut kesälomaviikon tehdäkseen täällä työtä luonnonsuojelun hyväksi. Se on aikamoinen panostus", leirin vetäjä Petteri Tolvanen kehuu.

Järjestöllä on vastaavia talkooleirejä ympäri Suomea neljästi kesässä vuosittain vaihtuvissa kohteissa, ja ne ovat jo maaliskuussa täyttyneet innokkaista osallistujista. Liminganlahdella mukana on sekä vuodesta toiseen leireillä työskennelleitä veteraaneja että uteliaita ensikertalaisia.

Viimeksi WWF:n talkooleiri oli Liminganlahdella 21 vuotta sitten, kun järjestö oli perustamassa sen ensimmäistä opastuskeskusta.

"Sen jälkeen kunnat ovat hoitaneet aluetta vaihtelevalla menestyksellä", luonto-oppaana Liminganlahdella toimiva Ulla Matturi kertoo. Hän on toiminut aktiivisesti vuosi sitten perustetussa Liminganlahden Ystävät ry:ssä, joka on kampanjoinut alueen tunnettavuuden ja kävijämäärien palauttamiseksi aikaisempien vuosien tasolle.

Luontoreittien rakenteista vastaavat alueen kunnat, mutta ne säästävät talkooleirin ansiosta pitkän pennin maksamalla kunnostuksesta pelkät materiaalikustannukset.

Matturin mukaan ilman vapaaehtoisvoimia Suomen arvokkaimman lintuveden pitkospuut olisivat jääneet tänäkin kesänä kunnostamatta, sillä kuntien rahat tuskin laman aikana olisivat suuntautuneet luontovirkistyskohteeseen.

Silloin vaarana olisi ollut, että lahoiksi muuttuneet reitit olisi jouduttu turvallisuussyistä sulkemaan kokonaan. Näin uhkaakin käydä Temmesjokisuussa sijaitsevalle kohteelle, jota leiriläiset eivät ehdi kunnostaa.

Liminganlahdelle 11 vuotta sitten rakennetuissa pitkospuureiteissä on aikanaan tehty lukuisia virheitä, jotka tekevät niiden kunnostuksen työlääksi.

Lankkujen välien puhdistamiselta olisi vältytty, jos puita ei olisi naulattu alun perin liian lähekkäin. Myös materiaalina käytetty lehtikuusi on vuosien varrella osoittautunut painekäsiteltyä puuta kestämättömämmäksi.

Lahoja puuosia joudutaan nyt korvaamaan uusilla ja jäljelle jääneiden elinikää pyritään pidentämään päällystämällä ne tervan ja pellavaöljyn sekoitteella.

Ilmoita asiavirheestä