SODANKYLÄ
Pidä Lappi Siistinä -yhdistys talkoilee jo kolmatta kesää Orposen tyhjällä asuinkentällä. Soille on rakennettu yli kilometrin verran mönkijöillä kuljettavia pitkospuita.
Talkooleiriläiset ovat myös siivonneet retkeilyreittejä, niittäneet Orposen pihakenttää, rakentaneet huoltorakennuksia ja halkoneet polttopuita.
Tänä kesänä talkoissa on 12 ahertajaa, jotka kaikki ovat kotoisin Etelä-Suomesta. Kun mukaan lasketaan yhdistyksen, Sodankylän kunnan ja UK-puiston edustajat sekä kokki, leirin kokonaisvahvuus on 16 henkeä.
"Leirillä paiskitaan töitä kahdeksasta viiteen, joten alaikärajaksi on asetettu 18 vuotta. Tapaturmavakuutuksesta johtuen yläikäraja on 69 vuotta. Tänä kesänä nuorin leiriläinen tosin on jo 33-vuotias, mutta vanhin lähentelee 67 vuodellaan yläikärajaa", yhdistyksen toiminnanjohtaja Hannu Mustonen kertoo.
Orposen tyhjä asuinkenttä sijaitsee vanhan Sompion sydänmailla virtaavan Kopsusjoen rantatörmällä yli kolmenkymmenen kilometrin päässä Vuotsosta koilliseen. Kautokeinosta 1800-luvun loppupuolella Sompioon jutanneen Niila Maggan talosta on jäljellä vain kiviraunio. Sodan aikana tyhjilleen jääneen pihapiirin viimeisen rakennuksen poromiehet siirsivät kymmenisen vuotta sitten Luirojärvelle.
Urho Kekkosen kansallispuistoon kuuluvassa Orposessa ei kuitenkaan ole hiljaista, sillä vaeltajia riittää kesällä ja talvella. Kopsusjoen yli johtaa riippusilta, jonka kautta UK-puiston väki huoltaa kauempana olevia autiotupia ja laavuja.
Kulkijoita varten jokitörmälle on rakennettu taukopaikka laavuineen ja vessoineen.
Pitkosta syntyy 20 metriä tunnissa
Turkulainen Petri Uggeldahl kertoo, että mönkijäpitkosta syntyy noin 20 metrin tuntivauhdilla. Pitkosta on tehty noin 350 metriä. Yhden pitkoksen pituus on neljä tai viisi metriä.
"Pitkospuut kiinnitetään aluspuihin puutapeilla. Äkkiä laskien tapitustyössä olevat naiset ovat hakanneet lekoillaan kohta 800 tappia. Taatusti se tuntuu viikon jälkeen jokaisen kehossa."
Uggeldahl oli mukana timpuriporukassa, joka edellispäivänä kävi läheisessä Harrimukassa nostamassa laavun, halkoliiterin ja vessan harjakorkeuteen. "Vielä pitäisi käydä iskemässä rakennusten päälle katto", hän kertoo.
Polttopuita tuville
ja laavuille
Helsinkiläinen graafinen suunnittelija Outi Boijer on talkooleirillä toista kertaa. Pohjoisessa hän ei ole aikaisemmin edes käynyt. Suunnittelijalle polttopuiden pinoaminen on todellinen haaste. Outi pinoaa metrisiä koivuhalkoja sitä mukaan, kun Mikko Pulju ehtii niitä koneellaan halkoa.
"Enpä ole edes unissani kuvitellut tekeväni jotakin tällaista. Enkä varmasti tule koskaan toista kertaa tekemäänkään."
"Siinä on 56 mottia halkoja, jotka talvella kuljetetaan puiston tuville ja laavuille turistien poltettavaksi", Pulju tarkentaa.
Tamperelaisen Raija Vaskelan pyrkiessä leirille kaikki paikat oli jo varattu. Hänen ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, kun Hannu Mustonen tarjosi hänelle kokin paikkaa. Raija näet sattuu olemaan koulutukseltaan keittäjä.
"Ensimmäistä kertaa kuitenkin olen kokkina vaikka pari kertaa aikaisemminkin olen talkooleirillä ollut", hän kertoo.