Pulmunen on Lapin tuntureiden ja pohjoisten vuoristojen paljakoilla pesivä hiukan varpusta suurempi lintu. Laji talvehtii pääosin Itämeren ja Pohjanmeren rannoilla ja Itä-Euroopan avomailla ja palaa pesimäalueilleen varhain. Suomen eteläosissa keväinen paluumuuton huippu ajoittuu maaliskuulle, maan keskiosissa laji on runsaimmillaan huhtikuun ensimmäisellä puoliskolla.
Keski-Lapissa parvet levähtävät yleensä huhtikuun jälkipuoliskolla ja tuntureiden paljakoille kevään tuoja ehtii ennen vappua.
Muutolla nähtävien pulmusten määrä vaihtelee suuresti vuodesta toiseen - joinakin vuosina kaikkialla pyörii ravinnonhaussa suuria parvia, toisinaan ahkerakin retkeilijä pääsee näkemään vain joitakin yksittäisiä lintuja tai pieniä ryhmiä keväässä.
Olettaisin eron johtuvan pääosin kevään säästä. Jos kevät on lämmin ja aikainen, pulmusparvet etenevät nopeasti ja pysähtelemättä pesimäalueilleen. Lintujen sisäinen muuttokello saa ne lähtemään talvimailtaan kevään edistymiseen verrattuna myöhään eikä parvien tarvitse pysähtyä odottamaan ruokamaiden avautumista. Pulmuset muuttavat myös öisin, mikä vähentää mahdollisuutta nähdä parvia muuttolennossa.
Kylminä ja myöhäisinä keväinä muutto tökkää. Täysin lumen peittämillä alueilla pulmusille ei ole tarjolla tarpeeksi ravintoa. Niiden on odoteltava tilanteen paranemista sellaisilla seuduilla, joilta ruokaa löytyy riittävästi. Jos kevät ei etene, odotteluvaihe voi kestää joitakin viikkojakin.
Tämä kevät alkoi myöhään ja eteni selvästi keskiarvoista myöhässä. Pulmuset lähtivät muuttokellonsa kehotuksesta talvehtimisalueiltaan normaaliin aikaan ja törmäsivät Suomeen saavuttuaan yhtenäiseen lumikenttään, jossa mahdollisuuksia ravinnon löytämiseen oli niukasti.
Pulmuset joutuivat odottelemaan lumen vähenemistä ja etsimään ravintoa kaikilta mahdollisilta paikoilta. Niitä on nähty vuosien tauon jälkeen koko Lapin eteläpuoleisessa Suomessa suurina parvina lumettomilla tienpientareilla, karjapihoilla, lantatunkioilla ja kaatopaikoilla. Pieniä pulmusparvia on tullut myös pihojen lintujenruokintapaikoille.
Enimmäkseen tienvarsien pulmusparvet ovat olleet kooltaan 30-60 yksilöä, mutta parhaille ruokapaikoille on muodostunut paljon suurempiakin kertymiä. Esimerkiksi karjapihoilla tai kaatopaikoilla suurimmissa parvissa oli kevään kylmän jakson aikana jopa 500 lintua.
Pulmusen höyhenpuku on huomiota herättävän kaunis. Koiras on pääosin valkea, jyrkkärajaisesti mustin kuvioin kirjailtu. Naaraalla mustan tilalla on ruskeaa eikä puvun väritys ole yhtä kontrastikas kuin koiraalla.
Lennossa pulmusen siivellä näkyy laaja valkea laikku. Lentävä parvi vilkkuu taivasta tai metsää vasten vuoroin tummana, vuoroin valkeana.
Tienvarsilla ruokailevat pulmuset ovat vaarassa joutua liikenteen uhreiksi. Kaikeksi onneksi pulmuset ovat monista muista linnuista poiketen pientareilla melko arkoja ja pakenevat lähestyvää autoa jo kymmenien metrien päästä.
Ihan kokonaan sekään ei pulmusten liikennekuolemia poista, mutta uhreja on paljon vähemmän kuin monilla muilla pientareilla ruokailevilla linnuilla.