Joni Pitkäsen, 21, ei enää tarvitse luottaa kuulopuheisiin. Nyt myös hän tietää tasan tarkkaan, minkälainen jääkiekkosarja NHL oikein on. Yhdeksässä hektisessä kuukaudessa oppi meni varmasti perille.
"Paljon rankempi sarja, kuin mitä olisin ikinä kuvitellut. Kun menin sinne syyskuussa, yhtäjaksoisesti mentiin täysillä loppuun saakka", Pitkänen pyörittelee päätään.
Rasitus näkyy kasvoilla. Poskien pyöreys on historiaa: paino on pudonnut 91 kilosta 87:ään.
Kesälomaa ei tullut viettämään rinta rottingilla asteleva itsetietoinen kiekkotähti, eikä NHL-glamouria tihkuva diiva.
Ei, ei sinne päinkään. Takaisin koti-Suomeen tuli lähes täsmälleen sama Joni Pitkänen - nöyrä, tavallinen ja jopa ujo oululaisnuorukainen.
"Ehkä kypsyin ihmisenä ja opin hoitamaan itse asioita", hän arvioi muutosta
Uudessa ja vieraassa kulttuurissa Pitkäselle siunaantui vapaapäiviä alle kymmenen, ja mukaan mahtui vain yksi kahden päivän vapaa. Joulun hän sai viettää Philadelphiassa vanhempiensa Arnen ja Päivin kanssa, mutta heti tapaninpäivän aamuna joulurauha muuttui kiireisen NHL-pelaajan arkipäiväksi. Edessä oli pelimatka Denveriin.
Uran suurin pettymys
Kausi loppui katkeralla tavalla 22. päivänä toukokuuta Tampassa, missä Philadelphia hävisi konferenssifinaalin seitsemännessä ja ratkaisevassa ottelussa niukimmalla mahdollisella tavalla 2-1. Seitsemännestä taivaasta tulikin pitkä ja musta yö.
"Urani toistaiseksi suurin pettymys. Meillä oli kova luottamus itseemme, ja päällä oli koko ajan tunne, ettei Tampa Bay pysty meitä voittamaan", Pitkänen kelaa.
Toisin kuitenkin kävi. Takavuosien heittopussi Tampa Bay pelaa parhaillaan Stanley cupista, jota voidaan pitää kaikkien NHL-pelaajien suurena unelmana ja tavoitteena.
"Putoaminen vei kaikki voimat niin henkisesti kuin fyysisesti. Silloin tuntui, etten olisi jaksanut enää yhtään enempää", Pitkänen tunnustaa.
Kipua ei saa näyttää
Vaikka Joni Pitkänen pelasi hienon tulokaskauden ja teki läpimurron maailman kovimman jääkiekon ammattilaissarjan eliittiin, ongelmitta yhdeksän kuukauden prosessi ei mennyt. Eri loukkaantumisten vuoksi hän menetti yksitoista runkosarjan ottelua.
Yksi loukkaantumisista diagnosoitiin aivotärähdykseksi. Muut huilit merkittiin ylävartalovammoiksi ja vatsataudiksi.
"Liigassa ei ole yhtään huonoa pelaajaa eikä joukkuetta. Kaikki ottelut pelataan täysillä, joten kaikki myös tietävät, että loukkaantumisia sattuu", Pitkänen luonnehtii.
"Mutta kukaan ei saa näyttää vastustajalle pelkoa tai sitä että sattuu. Olisi aika tyhmän näköistä, jos yhtäkkiä alkaisi välttää vaikkapa kulmatilanteita", hän jatkaa.
Ikävimmät NHL-kokemukset Pitkänen listaa kaukalon ulkopuolelle.
"Asioiden hoitaminen oli vaikeaa ja epätarkkaa. Kun Suomessa jokin asia sovitaan, se menee niin. Yhdysvalloissa kaikki on niin suurpiirteistä", puolustajalahjakkuus tuskailee.
Unelmasta totta
Vaikka Pitkänen teki Floridan Roberto Luongon ja Atlantan Pasi Nurmisen selän taakse kaksi maalia samassa ottelussa, myönteisistä kokemuksista yksi on ylitse muiden.
"Ehdottomasti kauden ensimmäinen ottelu kotiareenalla Buffaloa vastaan, jossa syötin 1-2-kavennusmaalin kolmannessa erässä. Silloin koin, että unelmista on tullut täyttä totta", suitsuttaa Pitkänen, joka sai kauden aikana runsaasti apua - niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella - joukkuekavereiltaan Sami Kapaselta ja Antero Niittymäeltä.
"Kopissa puhuimme aina suomea, ja kyllä siellä aikamoinen kielten sekamelska olikin, kun joukkueessa on myös kanadanranskalaisia, kolme ruotsalaista, kolme slovakkia ja kolme venäläistä", Pitkänen naurahtaa.
Jos Philadelphia Flyers olisi NY Rangers, kopin ainoa käyttökieli olisi annettujen määräysten mukaan englanti.
"Vaikka valmentajamme Ken Hitchcock onkin erittäin tiukka ja hänen vaatimustasonsa korkea, hän on sanonut, että vieraiden kielten kuunteleminen on hauskaa", Pitkänen tietää.
Näköyhteydet muiden suomalaisten NHL-pelaajien kanssa jäävät satunnaisiksi, vaikka sinivalkoisilla oli edustus parissakymmenessä joukkueessa.
"Heti pelien jälkeen kaikilla on aina kiire heti seuraavalle pelipaikkakunnalle. Pirjetän Lassen (Columbus, Pittsburgh) kanssa kävin pari kertaa syömässä, samoin Tuomo Ruudun (Chicago) ja Sean Bergenheimin (NY Islanders) kanssa. Mutta Kukkosen Lassea (Chicago, AHL:n Norfolk) en nähnyt kertaakaan, vaikka hän kävi monta kertaa Philadelphiassa ja näki yhden meidän pelinkin."
Golfia - ei kiitos
Kun valtaosa kaikista NHL-pelaajista suunnistaa kesäksi golfin vaativille viheriöille, Joni Pitkänen naurahtaa koko lajille ja siihen höyrähtäneille. Kaukalossa hän kuuluu mailataiturien eliittiin, mutta valkoinen pallo ei Pitkäsen käsissä pitkälle lennä.
"Minulle golf ei vain sovi. Kerran kokeilin, tekniikka oli vissiin aivan väärä ja selkä tuli kipeäksi", hän naurahtaa.
Suomen kesässä on kuitenkin riittävästi intohimoja.
"Aina kun reissuun lähtee, se on kivaa, mutta aivan yhtä mukavaa on tulla takaisin. Saa puhua suomen kieltä...
...ja syödä ruisleipää."
Kotona Rannanperällä.