Jääkiekosta on tullut suomalaisille yhä suositumpi talviurheilulaji sitä mukaa kuin maastohiihdon maine on mustunut ja suosio laskenut. Tätä taustaa vasten voisi kuvitella, että noin kaksi ja puoli viikkoa jatkuneet jääkiekon MM-kisat olisivat olleet menestys myös muutenkin kuin taloudellisesti. Tänään päättyvien MM-kisojen perään on urheilullisessa mielessä pantava iso kysymysmerkki.
Kisoissa oli mukana kokonaista 16 joukkuetta. Korkean tason kiekkoiluosaaminen keskittyy harvoihin maihin. Sen takia Helsingin, Tampereen ja Turun MM-jäille luisteli monia joukkueita, jotka olivat pikemminkin kisaturisteja kuin vakavasti otettavia vastustajia. Kisoissa oli siksi liikaa epätasaisia otteluja, joissa osanotto oli todellakin tärkeämpää kuin jalo kilpa. 12 joukkuetta on tällä hetkellä sopiva määrä.
Joukkuemäärän pitämistä suurempana kuin tasaväkisiin otteluihin tarvitaan voi perustella sillä, että näin tehdään työtä jääkiekkoharrastuksen leviämisen ja sitä kautta myös MM-kisojen elinvoiman eteen. Syvimmät taustasyyt mammuttikisoihin ovat tietysti taloudellisia.
Suomen kisoissa nähtiin otteluja, joita ei voi kutsua edes epätasaväkisiksi; pikemminkin ne olivat pelaamista yhteen maaliin. Ne tekivät hyvää huippupelaajien pistesaldolle, mutta hallaa kisojen kiinnostavuudelle. Monet ottelut olivat kirjaimellisesti "pakkopelejä". Suurten kiekkomaiden pelihalut ailahtelivat, koska joka pelillä ei ollut merkitystä jatkon kannalta.
Lopun perin kisat olivat itse asiassa huonoa mainosta lajille. Plussaa ei ole sekään, että useat NHL-tähdet eivät viitsineet tulla kisoihin. Miljonäärit eivät kiinnostuneet, koska suuria rahoja ei ollut kerättävissä. Suomalaisia kiekkotähtiä ei onneksi tarvitse soimata ainakaan tästä syystä.
Kisojen massiivisuus johti siihen, että leijonajoukkueen kisataival oikeastaan alkoi ja loppui hävittyyn otteluun Ruotsia vastaan. Alkuotteluissa oli vastassa useita maita, joiden maaliverkkoihin mätetyt osumat antoivat vääristyneen kuvan omasta osaamisesta. Kisarytmi ja menestyksen nälkä olisi voinut löytyä paremmin, jos turhia otteluja olisi ollut vähemmän.
Heikko menestys osoitti taas kerran todeksi myös sen, että kotikisoissa on vaikea voittaa MM-kultaa. Tappion keskellä kannattaa muistaa, että kysymys on silti vain jääkiekosta eli urheiluviihteestä.
Kotikisoista piti tulla päävalmentaja Pentti Aravirran komean uran huipennus. Toisin kävi; lopputulos osoitti, että hänen uransa oli jo ohittanut huippukohtansa ja että todellakin on aika vaihtaa vastuunkantajaa.
paakirjoitus@kaleva.fi